Kevätflunssaa ja karppausta

Niin se viikonloppu oli ja meni. Tuntuu, ettei saanu mitään aikaan mutta toisaalta, mummon asunto saatiin tyhjennettyä ja ja samalla vimmalla siivoilin sitten vähän omiakin kaappeja. Se viimevuotinen juhannussiivous ois tarkotus tehdä tällä viikolla:) Sunnuntai menikin sitten liikkuessa, pitkästä aikaa kävin stepissä. Ja pumpissa myös, sali kun jäi viime viikolta väliin. Jos tällä viikolla uus yritys sen suhteen.Niin ja pidinhän mä parin kierroksen verran taas sitä davenportin jumppaa. Edelleenki aika rankkaa, jos multa kysytään...

Eilen vielä jaksoin käydä combatissa, mutta illalla sain vieraakseni kurkkukivun, joten voi olla, että liikkuminen tarvii laittaa taas jäihin. Huonosti nukutun yön jälkeen meinasi tuo työmatkapyöräilykin viedä voimat. Pitää miettiä, pitäiskö sekin jättää huomenna välistä. Viime viikolla ei oikeen kerenny liikkumaan ja nyt ku ois aikaa ni flunssa estää hyvät suunnitelmat. Vähän meinaa tympiä, mutta onneks näitä flunssia ei meikäläisen yleensä tarvi sairastella kuin pari kertaa vuodessa. Toiset kun sairastaa vähän väliä. Nyt olis tosin muutakin tekemistä kuin sairastaminen, mutta minkäs teet. Ja sairaanahan ei tietenkään kannata liikkua. Pelottelu sydänlihastulehduksesta ja muista sivutaudeista ei varmaankaan ole tuulesta temmattua.

Lueskelin jostain lehdestä Antti Heikkilästä, oiskohan ollu Kalevan lauantailiite tai joku vastaava. Tuttu kaveri jo aiemminkin, karppaukseen on tullut perehdyttyä jonkin verran ja hänen ruokakirjojaankin on tullut lueskeltua. En kyllä ymmärrä muiden lääkärien asennetta karppausta kohtaan.Tosin luulen, että
 puolustajia löytyy myös lääkäreidenkin riveistäkin.  Toisaalta en ihan täysin allekirjoita voin ja kerman käyttöä ruuanlaitossa, vaikka tiedänkin ihmisiä, jotka ovat laihtuneet niilläkin.  Niin kuin aiemminkin olen todennut, jokainen laihtuu itselleen sopivalla tavalla. Itse en karppaukseen kykene, sillä pari palaa ruisleipää ja pullat ja suklaat sillon tällöin kuuluvat olennaisena osana minun elämää ja niistä kieltäytyminen olis täyttä tuskaa. Mutta perunaa ja riisiä ei kyllä ole ikävä, kasviksista tehdyt laatikot ovat paljon parempia. Makaroni on ollut pienestä pitäen herkkuruokaani, joten siitäkään en täysin ole valmis luopumaan, mutta nykyään sitä tulee syötyä harvoin, aina tummana versiona ja silloinkin puolet makaroneista korvaan kasviksilla. Ja täytyy sanoa, että kun toissa viikonloppuna tein lohilaattikkoa pastasta sekä samaista laatikkoa parsasta oli parsaversio parempaa:) Kaikkeen tottuu jos haluaa, mutta toisaalta kaikkeen ei ole pakko tottua:) Mutta nyt lämmintä teetä kurkkukipua lievittämään...

Perjantaissa mennään!

Ja edelleen aurinkoisessa perjantaissa:) Ei tullu vapaapäivää, mutta ehkä tää töissä olo mummon asunnon siivoamisen voittaa kuitenki:) Ja jos vaikka tänään kerkeis saleilemaan iltapäivällä. Aamulla ei jaksanu mennä ja hyvä niin, kun heti aamusta olikin vastassa palaveri.

Mutta olipas taas eilen mukava tavata uusia asiakkaita. Pääsen taas lempipuuhaani, eli ruokapäiväkirjojen ihmeelliseen maailmaan:) Minä oon varmaan jotenkin epänormaali, kun musta on mukava laskea ihmisten syömisiä ja miettiä, että miten niitä voi vähällä vaivalla muuttaa niin, että paino tippuisi. Vähän erilaista aivotyötä tämän normityön ohella. Ja paljon mukavampaa:) Myöskin uusia saliohjelmia pitäis miettiä näille uusille ihmisille. Kivaa sekin:) Ja kävinpäs ensimmäistä kertaa Raatin uimahallissa. En tosin uimassa, mutta kahviossa istumassa ja kiertämässä kuntosalin läpi. Ihan hieno paikka, jospa sitä ens syksynä taas sais otettua uimisen viikko-ohjelmaan.

Äiti toi eilen mukanaan parin vuoden Kuntoplus lehdet. Jännä lukea ja verrata mikä oli in vuonna 2005, onko jutut ja asiat muuttuneet vuosien varrella. Samoja vatsalihastreenejä ja superkasviksia kuin nykyäänkin. Mutta sen aikaisia uusia lajeja ja muita tutkimuksia on mielenkiintoista seurata. Tarinaa varmaan seuraa, kunhan pääsen siihen lehtipinoon uppoutumaan oikein kunnolla:)

Aurinkoa ja asiakkaita!

Olipas eilen taas kiireinen, mutta kiva päivä. Mukava keli moottoripyöräillä asiakkaan luo ja kun vielä kun vastassa oli erittäin kiva asiakas niin mikäs siinä:) Lisää tuommosia ilopillereitä! Jännityksellä jään odottelemaan, miten kuntotestien tulokset rupeaa paranemaan tekemäni keskivartalo-ohjelman seuraksena:) Tänään on sitten vuorossa aika lailla samanlainen päivä, kiirettä ja pyöräilyä uusien asiakkaiden luo. Näin se viikko hupenee, kohta ollaan jo perjantaissa. Vielä tosin on pohdinnassa, onko huomenna työ- vai vapaapäivä. No, eiköhän se tässä päivän aikana selvene. Mutta nautitaanpas aurinkoisesta aamupäivästä!

Asiaa laihdutuksesta

Elämän vaikeita kysymyksiä. Miten laihtua ja saada paino pysymään siellä alhaalla? Kaikki varmaan oliskin laihoja, jos tuohon olisi joku helppo ja yksinkertainen vastaus. Joo, sehän tiedetään, että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Mutta muuten konsteja on yhtä paljon kun on ihmisiäkin. Joku laihtuu vähäenergisellä dieetillä, joku hiilihydraatteja vähentämällä eli karppaamalla, joku vähentämällä rasvaa ja toinen taas rajoittamalla herkkuja. Haastavinta onkin löydää se juuri itselle sopiva konsti. Toisille voi sopia hurja ja nopea laihdutus, mutta itse uskon eniten pieniin muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Jo pelkän päivittäisen pullan vähentäminen päiväkahvilta saa aikaan laihtumista pitkällä aikavälillä eikä se tunnu vielä liian suurelta uhraukselta. Eikä herkkupäivistä tarvitse myöskään luopua, jos muina aikoina syömiset ovat kohdallaan! Tässä vielä pieni vinkkejä

1. Aloita lautasen täyttäminen salaatilla. Puoli lautasellista salaattia vähentää kummasti kaloreita kun lautaselle mahtuu vähemmän "oikeaa" ruokaa:)
2. Lisää kasviksia ruokiin, jolloin saman ruokamäärän kalorit vähenevät. Kaikkiin liharuokiin voi lisätä kasviksia, vaikkei ohjeissa niitä olekaan. Myös perunan ja riisin voi korvata kasviksilla, jolloin saat paljon maistuvampaa ruokaa!
3. Syö marjoja ja hedelmiä välipaloina ja jälkiruokin, vaikka rahkana jos ne eivät muuten maistu
4. Valitse leivistä ja muista hiilihydraateista runsaskuituiset vaihtoehdot. Tumma/täysjyväleipä, täysjyväriisi ja -makaroni täyttävät mahaa ja pitävät kylläisinä pitempään kuin vaaleat versiot
5. Valitse vähemmän rasvaa sisältävät tuotteet, jos vain suinkin mahdollista. Seuraa kuitenkin sokerin määrää
6. Juo vettä! Nälkä siirtyy, kun päivän aikana juo tasaisesti vettä
7. Älä unohda proteiineja, jotka täyttävät ja pitävät nälän loitolla pitempään
8. Herkuttele! Mutta muista kohtuus, suklaapatukka silloin tällöin ei vielä kaada maata, mutta suklaalevy päivässä ei laihduta
9. Liikkuminen poistaa nälkää ja pitää pois jääkaapilta! Tai mikä vaan muu tekeminen, mihin ei liity syöminen
10. Nauti elämästä! Juhlien aikaan voi nauttia juhlista ja herkuista, kunhan juhlat eivät jatku päiväkausia

Siinäpä muutamia vinkkejä, monelle jo tuttujakin monesta eri yhteydestä.

Valmennuksesta kuntosalivinkkeihin!

Jälleen kerran viisaita sanoja FIT:n PT palstalla. Eli säännöllisyys ja nousujohteisuus tuottaa tulosta kuntosalillakin! Mutta sehän me jo tiedetäänkin, vielä kun muistetaan noudattaa tuota ajatusta:) Ja tosiaan, jos tuntuu, ettei omin voimin kehitystä näy, kannattaa ottaa asiantuntijalta oppia. Kuntosaliharjoittelun tai vaikka kotijumpan kanssa alussa ei tarvi tehdä mitään ihmeitä, että saa tuloksia aikaiseksi. Kunhan muistaa harjoitella! Tärkeää on kuitenkin myös huolehtia oikeasta suoritustekniikasta ja asennoista. Väärällä tekniikalla tai väärillä liikkeillä saa äkkiä aikaan paljon vahinkoa, varsinkin, jos jossain kehossa on jo jotain hieman vinksallaan. Polvi, olka- tai selkävaivaisen kannattaa tarkistuttaa ohjelmansa asiantuntijalla, ettei vahingossa aiheuta enemmän ongelmia olemassa oleville vaivoille. Ja saa pahimmassa tapauksessa kaupan päälle muutamaa uutta ongelmaa. Sama pätee tietysti myös muussa kuntoilussa. Juoksussa kannattaa lähteä liikkeelle kunnollisista kengistä ja omille jaloille sopivasta alustasta. Pyöräilyssä oikea pyöräilyasento säästää niskaa ja selkää vaivoilta. Myös monessa muussa lajissa pienillä jutuilla voi saada kivuttomampaa harjoittelua. Ja kipuhan yleensäkin on merkki siitä, että harjoittelu ei syystä tai toisesta ole oikeaa. Jotkut väittää liikunnankin suhteen, että "sillä se lähtee millä on tullutkin! " Tietyissa tapauksissa tuo voi pitää paikkaansa, mutta rajansa tuollakin ajatusmaailmalla:) Siis ei muuta kuin kaikki harjoittelemaan parhaaksi tuntemallaan tavalla! Tosin ainakin täällä pohjoisessa ulkona näyttää synkältä, mutta pieni vesisadehan vaan piristää ulkoliikkujaa:)

Ajatuksia valmennuksesta

Tiistaissa mennään jo! Auringon paistaessa on hyvä yhtyä minunkin koulutuksesta vastanneen Lasse Seppäsen viisaisiin kommentteihin valmennuksesta: http://www.liikuttavia-ajatuksia.fi/search/label/%0B%12%15liikuttavia%20ajatuksia%0C . Onnistumisen avaimet ovat yksinkertaiset, mutta miten saada asiakkaat noudattamaan ohjeita? Välillä kun on vaikea itsekin noudattaa ohjeita:)  Jostain syystä yleinen käsitys on, että mitä kovempaa mennään, sen parempi. Mutta eihän se näin mene. Keho tarvii lepoa ja kohtuullista rasitusta kehittyäkseen. Valmennettavalta vaaditaan myös tietynlaista luonnetta, että voi ottaa vastaan jonkun toisen tekemän ohjelman ja noudattaa sitä, vaikka se tuntuisi väärältä. Usein itse on liian kaavoihinsa kangistunut nähdäkseen oman harjoittelunsa ongelmat, vaikka tietäisikin miten harjoitellaan. Uusi näkökulma voi tuoda uusia tuloksia ja uutta kehitystä. Toisaalta, olenpa kuullut selkäongelmien parantuvan jo sillä, että on tehty kuntosaliohjelma ongelmien auttamiseksi, ilman että sitä on tarvinnut tehdä kertaakaan:) Mutta siinäpä pohdittavaa tälle päivää!

Sunnuntaissa mennään

Niin se viikonloppu taas hurahti sunnuntaihin. Tänäänkin jo takana aamulenkkiä ja Tiibetiläisiä riittejä ja venyttelyä luistelijatyttösen kanssa. Ja tietenki aamupuuroa ja pieni talo preerialla. Sitte pitäis tehä jotain pihahommia ja ruokavalio-ohjeistusta pyöräilijälle. Illalla pääsee sitte rääkkäämään itseään pumppiin ja bodycombattiin. Ja ruokaaki pitäis varmaan laittaa ens viikolle. Siis aika rento sunnuntai edessä. Eilen kiusasi päänsärky vähän väliä, joten saldoksi jäi pelkät synttärijuhlat. Aamulenkkiä tietenkään unohtamatta.Vaikka viikonloppu oli kolmepäivänen, silti tuntu ettei oo kerenny tekemään mitään. Mihin se tuo aika oikeen menee. Huomenna piti pitää lepopäivä, mutte sekin täytyy miettiä uusiksi, kun asiakkaan tapaaminen siirtyi myöhemmäksi. Selkäjumppa alkaa olla mietittynä, vielä pitäis kirjotella se valmiiksi ja ottaa liikkeistä kuvat ohjetta varten. Siis hommiin:)

Keppijumppaa ja paprikoita

Nyt on kyllä takki ja pää ihan tyhjät, mutta jos jotain tekstiä koittais saada tälleki päivälle. Aamu alko taas kuntosalilla. Sade meinas vähä harmittaa mennessä, mutta tullessa sai sitten aurinko kuivattaa kamppeet. Ja ihan ok sali oli muuten. Huomas, että kroppa alkaa olla jo väsy.

Sitten hirmu kiireellä valmistelemaan ruokia. Tarkotuksena oli ruokkia 6 henkeä iltasella ja kun välillä oli se keppijumppa vedettävänä, piti alottaa valmistelut hyvissä ajoin. Sainkin salaatin, jälkiruuan ja piirakat hyvälle mallille ennen keppijumppaa.Ja paprikoiden täytteet suunniteltua ja osittain tehtyä.
 Keppijumpan vetäminen olikin mielenkiintonen kokemus. Ikähaitari 28-75v ja "innokkaimmat" kyseli jo ennen alotusta, että kauanko pitää jumpata:) No, ihan hyvin porukka kuitenki jumppas ja mukavia vanhuksia oli porukassa mukana, lisää tämmösiä treenejä! Keli oli mitä mahtavin, mikäs siinä aurinkoisella heinikolla oli keppiä heilutella:) Ja sitte kiireellä kotiin tekemään ruuat loppuun. Ja hyvin kerkesin ja kaikesta tuli vielä syötävääkin. Siis loppu hyvin kaikki hyvin. Jälleen kerran selvitty kiiruspäivästä.

Viimein pääsee rauhottumaan ilman stressiä ja isompia menoja tai ohjelmien harjotuksia. Tosin yks harjotus luistelijatytölle tuli vielä sunnuntai-aamulle, mutta eiköhän se mene ilman sen kummempaa ressiä. Nyt leffaa ja nukkumaan. Huomenna aamulenkkiä, aamupuuroa ja pieni talo preerialla ilman mitään kiirettä pitkästä aikaa. Sitte oiski taas yksien synttärijuhlien aika. Mistä näitä juhlijoita oikee ilmestyy tässä kuussa joku mutkasta... No, hyvähän se on, että muutki vanhenee ku minä:) Aurinkoista viikonloppua odotellen!

Huh huh. Hirmunen härdellipäivä takana. Aamu alko heti väärin, ku heräsin kuuden jälkeen ja ehdin vielä nukahtaa hetkeksi ennen kun kello soi. Sen jäliltä oonki sitte ollu nukuksissa koko päivän ja tuntuu, ettei käsitä mistään mitään. Saas nähä mitä tästäki vielä tulee. Onneks työpäivä alkaa olemaan putkessa ja huominen vapaata. YES!

Pohdinnassa on, että meenkö Bodyjamiin ja Pumppiin vai oisko parempi mennä suoraan kotiin harjotteleen keppijumppa kuntoon... Jalat edelleen jumissa, mutta voihan se olla, että nuo jumpat auttais tuossakin. Vielä on hetki aikaa miettiä tuota. Venyttelyn vetäminen jäi siis tältä päivää välistä, joten siksi tuo jumppamahdollisuus putkahti vähän puskista. Onneks on jumppakamppeet mukana kuitenki.

Kävinpä muuten taas lääkärillä valittamassa polveani ja nyt ois sitte röntgenlähete taskussa. Vähä jännittää, näkyykö kuvissa mitään. Toisaalta hyvä jos näkyy, niin löytyy syy kivuille, mutta toisaalta se voi olla jotain korjaamattomissa olevaa... Lääkekuuri ilmeisesti autto tossa aikasemmin keväällä, mutta täysin kivuton tuo polvi ei ole edelleenkään. Aiemminhan siis tuo polvi on kenkkuillut välillä enemmän ja välillä vähemmän marraskuusta asti. Monta kuukautta meni, etten voinut juosta ollenkaan ja combatissa tietyt liikkeet piti jättää tekemättä. Välillä meni ihan pelkäksi pyöräilyksi.  Nyt tuolla on taas voinut liikkua oikeastaan täysillä, mutta välillä polvi vetää herneen nenään ja tulee kipeaksi. Parempi siis tutkia missä vika ennen kuin enemmän suunnittelee jumppien vetoa. Ilkeitä nuo polvivaivat. Ja niin yleisiä nekin...

Fitin Personal trainer- blogissa oli muuten jälleen fiksua asiaa laihduttamisesta. Käykäähän lueskelemassa jos kerkeette. Pitää iteki lueskella tarkemmin myöhemmin, nyt vaan vilkaisin pikaisesti läpi. Mutta nyt jumppia ja viikonloppua kohti! Sateisissa merkeissä, mutta mukavahan se on että välillä sataakin:)

Väsymystä ilmassa

Huh huh. Kiireinen päivä alkaa olla takana ja energia lopussa. Keppijumppaa yritin jumpailla, mutta jalat ei vaan jaksa ni sitten ei. Ja pää huutaa jumppaan vaan kun ei kiireiden takia kerkeä vasta kun sunnuntaina.  Ja salillekaan ei pääse vasta ku perjantaina. Saas nähdä hyppiikö tämä tyttö seinille ennen sitä. Tai no, hyppis varmaan jos jaksais hyppiä:)

Kumma miten sitä jää koukkuun liikkumiseen. Ei riitä, että pyöräileen 30 kilsaa päivässä. Kroppa huutaa kunnon rääkkiä combatin, stepi, attackin tai etes pumpin muodossa. Vaikka pumppi ei nyt oikeen rääkistä käy, mutta saa siinä kropan väsyksiin kuitenki. Pyöräily on kai liian lepposaa mun räjähtävälle luonteelleni:) Ja samasta syystä varmaan kävely jää ihan olemattomiin, vaikka tiiän varsin hyvin, että sitä matalasykkeistä liikuntaaki tulis harrastaa... Mutta siitä täytyy olla tyytyväinen, että nykyään tämä neiti venyttelee kuitenki useemman kerran viikossa. Johan sitä kerkes 30 vuotta mennäki ilman venyttelyä... Ja sen kyllä huomaa. Mutta onpa tuo kroppa jo ruvennu vähä paremmin venymään, kädetki osuu jo maahan eteenpäin kumartuessa:) Ei siis ihan turhaa tuokaan touhu:) Mutta nyt vois vaikka kattoa telkkarista jotain. Vaikka pallojumpan suunnittelukin vähä houkuttelis... No jos vaikka molempia sopivassa suhteessa:)

Selkäongelmia ja muuta mutinaa

Jopas sitä on äkkiä päädytty puoleen väliin viikkoa. Tai jos saan tälläkin viikolla pidettyä perjantaina vapaata niin eihän tässä ole enää kuin yksi aamuherätys jäljellä! :) Kesä tulee hurjaa vauhtia. Kohta on helatorstai ja juhannus ja kaikki. Ja syksy ja joulu jos niin pitkälle ajatellaan:) Mutta jos ei ajatella kuitenkaan ihan niin pitkälle vielä:)

Mietin tuossa kun tutkailin uusimman asiakkaani tietoja, että hirvittävän paljon nykyään on selkäongelmaisia. Tai sitten minä vedän jotenkin puoleeni juuri sen lajin ihmisiä. Ilmeisesti pitää paikkaansa, että ihmisen kehoa ei ole tehty istumiseen ja se aiheuttaa aina vain enemmän ja enemmän ongelmia. Selkäkipuja ja välilevyn pullistumia on tosi monella ja ne rajoittaa liikkumista ja elämää tosi monella tavalla. Onneksi asiaan voidaan monessa tapauksessa kuitenkin liikkumalla, lihaksia vahvistamalla ja venyttelemällä vaikuttaa. Kuitenkin liian monet kärsivät selän ongelmista eivätkä osaa ajatella, että pienellä vaivalla voisi itsekin saada helpotusta asiaan. Pelkkä fysioterapia tai hieronta ei aina auta. Pitäis laittaa kamppanja pystöön tuostakin, ettei kenenkään tarvitse kärsiä turhaan. Ei tosin taida tällainen yhden PT:n taistelua asiassa paljon auttaa... Tosin viime aikoina on tullut huomattua, että personal training onnistuu hyvin myös pitemmänkin matkan takaa, aina ei tarvitse olla samalla paikkakunnalla asiakkaan kanssa. Tämä helpottaa monien syrjäisempien paikkojen ihmisten avun saantia. Onneksi netti ja sähköposti sekä puhelin on keksitty:)

Vinkki kahvakuula faneille!

Nyt kaikki kahvakuulan heiluttelijat  Kuulahullu 2011 taphtumaan Vuokattiin! Ilmoittautumiset ohjeet ja muita kahvakuulamiehen juttuja löytyy Voimablogista. 

Kahvakuula on kyllä tehokas kapistus. Koko kroppa saa treeniä yhellä kertaa ja syke nousee. Mutta tärkeää heiluttelussa tietenkin on se, että tekniikka on kunnossa. Luulen että tuolla saa äkkiä vahinkoa aikaseksi, varsinkin jos yrittää liian suuren kuulan kanssa riehua. Ja olohuoneessa heiluminen voi olla vahingollista sisutukselle ja muille lähellä olijoille:) Pitäis itsellekin jossain vaiheessa hankkia kuula jos toinenkin. Synttäreihin ja jouluunkin on vielä aikaa, ei voi toivoa pukiltakaan niitä vielä...

Tiistai toivoa täynnä!

Sitä eletään tiistaita jo. Kiire saa ajan kulumaan mukavan nopeasti. Eilenkin kiireisen työpäivän jälkeen ensin ruuanlaitto. Päivän ruokavinkkinä kerrottakoon, että parsa- ja kukkakaalista saa helposti hyvää, kun keittää niitä ensin vähän, ottaa ihan vähän keitinlientä ja sekoittaa sinne yrittituorejuustoa, kaataa kaalit vuokaan ja tuorejuustomössö päälle ja ei ku uuniin. Yksinkertasta ja hyvää. Ennen tein kaiken maailman valkeita kastikkeita, mutta kyllä tuo on noin parempaa. Ja kaverina oli lohta. Nam:) Syönnin jälkeen olikin vuorossa mahdollisen uuden asiakkaan kanssa juttelua, keppijumpan harjottelua ja kuntosaliohjelman tekoa. Kiva ilta oli siis:) Tänään myös toinen kiva päivä. Edelleen kiirettä töissä, kotimatkalla venytysharjotus luistelijalle, syönti ja syntymäpäiville. Näin se viikko hujahtaa äkkiä taas viikonloppuun! Sitä ootellessa:)

Sitte vinkki Helsinkiläisille, menkäähän FIT:n koko perheen Fiilispäivään. Harmi kun on niin kaukana eikä itse pääse osallistumaan... Ei täällä pohjosessa oo mitään tommosta koskaan:( Pitää varmaan keksiä ite jotain kun ei tunnu olevan tuommosia tapahtumia.

Mulla on jääny varmaan joku tärkeä geeni aktivoimatta, kun ei mua kiinnosta kuninkaalliset häät, euroviisut tai jääkiekko ja sen myötä saatu voitto. Onnittelut tietysti Leijonille, mutta en silti voi ymmärtää minkälaisen härdellin kaikki tuommoset saa aikaan. Toisaalta välttelenhän minä muutenki kaikenlaisia massatapahtumia ja kuljen muutenkin oman pääni mukaan, enkä massan mukana. Sallittakoon tämä erilaisuus minulle. Ihmettelen tosin, että ryhmäjumppatunnit kuitenkin tuntuvat mukavilta. Aiemmin jumppailin mieluummin kotona, mutta kerran jumppaan uskaltauduttuani en jättäisi viikkoakaan väliin. Kaikkeen tottuu ilmeisestikin niin kun tässä on viime aikoina joutunut toteamaan monessa asiassa:) Ehkäpä jossain vaiheessa opin jääkiekko tai viisufaniksikin:)

Laskeskelin tuossa, että kevät kuluu juhlien ja herkkujen parissa erittäin lahjakkaasti. Saa siinä haaveilla kesävaatteisiin mahtumisesta ja laihdutuksesta, kun pääsiäsen ja vapun jälkeen on juhlittu äitienpäivää, tänä viikonloppuna oli illanistujaisia herkkuineen ja syntymäpäiviä, synttäreillä jatketaan myös huomenna ja muistelen, että muutamat juhlinnat syömisineen on vielä tulossa. Näin taitaa mennä monella keväisin. Haastavaa onkin pysytellä juhlan keskellä kohtuudessa herkkujen suhtaan ja välttää herkkuputkeen joutumista. Yksi päivä herkuttelua ei vielä kaada laihdutusta, mutta useampi päivä viikossa alkaa hyvin torpedoida suunnitelmia ja kääntään laskusuunnan nousuun. Mutta juhlien aikaan juhlitaan ja muina aikoina voi sitten kiristää, se on minun mottoni. Yleensä noita juhlia ei kuitenkaan liian usein ole. Elämästä tulee nauttia! Vaikka sitten niiden muutaman ylimääräisen kilon kera. Tosin kyllähän se masentaa aamulla huomata keränneensä viikossa kilon ylimääräistä massaa. Tosin, nestettähän se on hiilariturvotuksen muodossa, mutta ärsyttäähän se silti. Ja puntarille menemistä ei voi jättää välistä, vaikka tietää mitä se sanoo, minkä takia ja tietää miten se lukema ärsyttää. Tyhmästä päästä kärsii koko ihminen:)

Uusi viikko, uudet kujeet!

Se ois taas maanantai. Viikonloppu meni taas niin nopeesti, ettei kerenny kissaa sanoa. Ja reipas tahtinen viikko edessä, perjantain keppijumpan kanssa tulee varmaan kiire...Ja veikkaisin, että kiire valtaa töissäkin tän viikon aikana, joten voi vain toivoa, että saa ens perjantainakin nauttia vapaapäivästä. Mutta sinne on vielä pitkä aika.
Aamun pyöräilykeli oli oikeen mukava, vaihteet pyörässä tosin vaihteeksi temppuilee... Näin aina ku joutuu käyttämään takarengasta irti.
Mutta nyt vähäunisen yön takia ei aivotoiminta tunnu olevan vauhdissaan, joten lopetan höpinän lyhyeen:)

Aamulenkkiä ja sykemietintää

Aamulenkki ja aamupuuro taas takana. Tunnin lenkin keskisyke 145, maksimi 164. Yllättävän matalasykkeinen lenkki, vaikka jalat tuntuivat eilisen jäljiltä vähän kipeiltä. Varsinki takareidet olivat kummissaan uudesta jumpasta. Syke on kyllä mielenkiintoinen seurattava. Se reagoi niin moneen asiaan. Aamuisin juoksen aina tyhjällä mahalla, jolloin syke on yleensä korkea, anaerobisen kynnyksen molemmilla puolilla. Jos saman lenkin tekee jonain muuna aikana, on syke yleensä huomattavasti matalampi. Tänä aamuna laskevasti vaikutti ilmeisesti iltapalan myöhäisyys, iltapala tuli syötyä vasta puolen yön aikoihin. Elimistö jaksaa paremmin, kun hiilihydraattivarastot ovat täynnä. Toisaalta sanotaan, että rasva palaa paremmin tyhjällä mahalla. Itsellä syy juoksemiseen tyhjällä mahalla on yksinkertaisesti siinä, että syömisen jälkeen oma kehoni tarvitsee 2-3 vähintään väliä ennen liikuntaa. Muuten liikkuminen on yhtä tuskaa, kun maha mellastaa, pistää ja ruoka potkii takaisin. Siis paljon mukavampi juosta tyhjällä mahalla, vaikka se raskaampaa onkin. Mutta olen pohtinut, että miten hyvin noita sykerajoja noilla aamulenkillä kannattaisi seurata, kun juoksu tuntuu kuitenkin kevyeltä, vaikka syke on pilvissä ja toisaalta juokseminen alle 140 sykkeellä ei onnistu ollenkaan aamuisin. Pitänee kaivella löytyisikö jostain tietoa tuosta.

Mutta tämä päivä pitää siis sisällään kummipojan 4v synttärit. Ja matkalla on hyvä miettiä kappalevalintoja perjantain keppijumppaan. Jos välillä jotain muutakin kun lempimusiikkiani eli disco/dance musaa:)  Illalla toivottavasti ehdin vielä pumppiin ja bodycombattiin rääkkäämään itseäni. Reipastahtinen päivä siis tänään täällä, toivottavasti muut saavat nauttia rauhallisesta sunnuntaista haluamallaan tavalla.

Hyötyliikuntapäivää!

Niin alkaa oleen taas yks päivä pulkassa. Aamulenkkiä, lihaskuntojumppaa asiakkaan kanssa, aamupuuroa ja pieni talo preerialla. Siinä avaimet päivään:) Mutta nytpä on kasvimaa käännetty ja siemenet kylvetty. Saas nähä saanko tänä vuonna mitään naposteltavaa omasta maasta. Nyt on sitte mietiskelty keppijumppaa perjantaille. Mielenkiintosia liikkeitä tulossa, sen voin luvata. Mukava mietiskellä aina kaikkea erilaista. Aamun lihaskuntojumppa Davenportin tapaan oli mielenkiintoinen tuttavuus, jota käytän varmasti tulevaisuudessa itsekin asiakkaillani. Työkaverin kuntosaliohjelman jää vielä muhimaan, jos vaikka ensi viikolla ehtisi sen kimppuun.

Nyt voiki sitten ruveta rentoutumaan ja lähtee nauttimaan illasta kavereitten kanssa, hyvän ruuan ja seuran parissa luulisin. Huominen meneeki sitte kummipojan synttäreitä juhlistaessa, aamulenkkiä tietenkään unohtamatta! Siis uutta aurinkoista päivää odotellessa:)

Viikonloppu!

Eilinen kirjotus joutui bittiavaruuteen ja aamulla ei päässy käsiksi koko blogiin. Eli mitähän tässä on kerenny tapahtumaan... Torstai oli kiirettäkin kiireempi päivä töissä. Illan venyttelyharjotus sujui hyvin ja se poiki huomisaamulle Davenportin jumpan vetämisen samaiselle luistelijatytölle. Saas nähdä miten oma kunto riittää, kun luvassa on 160 haaraperushyppyä ja 60 oikeeta vatsalihasliikettä kaikkien muitten 15 liikkeen lisäksi, jokaista 20 kertaa ja kaikki läpi kaks kertaa. Ei tarvi varmaan aamulenkille lähtee ennen tuota treeniä:) Mutta mukavan rankalta kuulostaa!

Kesän ensimmäinen motskarireissukin tuli tehtyä, kun ajelin tapaamaan asiakkaita. Mikäpä siinä ajellessa kun on aikaa ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Ja päivä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla eli pitkällä salitreenillä:) Ja nyt on päivän hyvä työ tehty, eli viherkasvit (kaikki 20...) saivat viimein uudet mullat ja ruukut. Nyt voi rauhassa aloittaa viikonlopun vieton leffan parissa! Huomiselle ei oliskaan enää kun kasvimaan kääntäminen ja rehujen kylväminen. Kasvimaan kääntäminen lapiolla on mun mielestä parhainta hyötyliikunta mitä maa päällään kantaa, heti haravoinnin jälkeen. Kalorit palaa ja kunto kohenee ihan huomaamatta:) Ruohonleikkuu kuuluis varmaan samaan kategoriaan, mutta ajettavalla ruohonleikkurilla tuosta ei oikein voi nauttia...

Mutta nyt pitää ruveta perehtymään leffaan ennen kuin tipahtaa kärryltä. Huomista jumppaa ja aurinkoista päivää odotellessa!

Päivän ruokavinkki katkarapujen ystäville

Jumppailun (rankka combat takana) takia illan ruokailu meni vähän turhan myöhäseen, joten piti keksiä jotain nopeeta. Ei muuta ku sipulin ruskistus, chilikastiketta, tomaattipyrettä ja muita mausteita, kevytkermapurkki ja katkarapuja kattilaan ja keitto on valmis. Ja tuli muuten hyvää! Kannattaa kokeilla:)

Vielä pitäis tsempata venyttelyjen verran. Ja miettiä hieman taitoluistelijatyttöselle sopivia venyttelyjä, semmosta treeniä ois tarkotus vetää huomisesta eteenpäin pari kertaa viikossa. Kivaa:) Ja lempipuuhaa tiedossa vielä jollekin illalle, pyöräilijä-asiakkaan ruokatottumukset vaativat hieman pähkäilyä ja muutoksia. Mukavaa kun on tekemistä, tätä lisää!

Suklaan himosta

Jospa nuo jumppajutut riittäis hetkeksi. Niin mukavia kuin ovatki:) Voisi ruveta miettimään tätä naisena olemisen ihanuutta. Ymmärrän kyllä, että kroppa tiettyyn aikaan kuusta tarvii enemmän energiaa ja ymmärrän senkin, että suklaastahan sitä helpoiten saa, joten sen himon ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä se yks suklaapatukka ei riitä, vaan sitä halutaan aina vaan lisää, päivästä toiseen viikkon, jopa kahden ajan? Ja sitte yhtä nopeesti kuin himo on tullu se eräänä kauniina päivänä vaan häviää! Voi kulkee ihan rauhassa missä vaan ilman että päästä kuuluu pieni ääni joka huuta suklaata. Ei voi pieni ihminen ymmärtää.

Tämmöisen ei niin jättimäisellä tahdonvoimalla varustetun ihmisen on niin vaikea vastustaa tuota jatkuvaa suklaan huutoa ja laihduttajana tuskastuttaa, että viikossa onnistuu lihomaan sen mitä loppukuukauden aikana saa pudotettua. Turhauttavaa.Jos joku keksii salaisuuden tämän taustalla, kertokoon heti minullekin! Joskus koko himo jää välistä, joskus menee ohi parissa päivässä ja joskus kestää kaksi viikkoa. Voisko joku kadottaa suklaan maapallolta? Elämä ois paljon helpompaa ilman sitä... Tosin, suklaan korvikkeena menee hienosti pullat ja kaikki muu hiilaripitoinen, liha ei tähän tautiin auta. Eli ehkä se suklaan hävitys ei tähän auta, vaaditaan jotain muita keinoja. Mutta minkäs teet, elämä on...

Suklaasta puheen ollen, kommentteja raakasuklaasta löydyy Rikun blogista Liikuttavia-ajatuksia. Pitänee itseki testata:)

Tunnelmia illalta

Tässä vielä vähän tunnelmia jumpan jälkeen:)

Ja vinkkinä mainittakoon, pihalla, tässä tapauksessa isolla terassilla on kiva jumpata lämpimällä auringonpaisteella:) Viikonloppuna harmitti kun aurinko paistoi ja olisi pitäny jumpata, eikä päässy ulos liikkumaan, joten siirsin jumpan ulkoilmoihin:) Ja olipahan kivat maisemat jumpatessa!

Jumppaohjaus fiiliksellä:)

Aurinko paistaa ulkona ja muutenkin aurinkoiset tunnelmat:) Eilinen gymstick-tunti meni hyvin! Ei täydellisesti, mutta sain kuitenkin kehuja miten hienosti vedin tunnin ensikertalaiseksi. Kiitokset tsempeistä, kivaa oli, jopa kivempaa kuin mitä odotin! Ei voin kuin ihmetellä miten tämmöinen ujo ihminen ei mene lukkoon moisen ihmismassan edessä. En unohtanut mitään enkä takerrellut sanoissani. Voiko parempaa aloitusta toivoakaan:) Ja tästä on hyvä jatkaa, näillä näkymin gymstickkiä pyöritellään yleisön edessä tulevaisuudessakin, varokaa vaan!

Sä vähän kummastuttaa, että milloin ujosta naisihmisestä, joka ei uskalla sanoa ihmisille huomenta, eikä avata suutaan palaverissa on tullut rohkea, ihmisten edessä suht sulavasti jumppaava ja jopa samalla puhuva nainen. Mihin se ujous tuossa tilanteessa katosi? Eipä sillä, parempi näin:) Ehkä olen viimein löytämässä itseni ja myös sen mitä haluan tehdä ja mistä tykkään. Vielä vuosi sitten pohdin valintaa Trainer4You:n Personal Trainer koulutuksen ja Virpiniemen liikuntaopiston liikunnanohjaajakouluksen välillä. Päädyin PT koulutukseen siksi, että en osannu kuvitella itseäni jumppaohjaajana. Mutta nyt tarvitsee varmaan sitäkin kuvitelmaa hieman muuttaa:) Edelleenkin personal trainerin työ ja ravinto-ohjaus on listallani ykkösenä ja tunnen ne täysin omikseni, mutta koska asiakkaiden määrä ei vielä päätä huimaa, on mukava tehdä jotain muuta lisäksi. Jumppaohjaajan ura siis alkakoon!

Gymstick jännitystä ilmassa

Sitte pääseekin jännittämään loppupäiväksi. Ensin voi jännittää, että pysyyhän tällä kertaa kumi ehjänä kotiin asti. Sen jälkeen pitäis tehdä pikainen kenraaliharjoitus, syödä ja lähteä kohti jumppapaikkaa. Tavoitteena siis pitää elämäni ensimmäinen jumppatunti eli näyttää gymstickille suunnittelemani ohjelma ihan oikean ryhmän edessä Oulun seudun naisvoimistelijoille. Saas nähdä miten käy, vähän jännittää kyllä. Viime viikon taukojumpan veto sujui mielestäni hyvin, joten toivotaan, että nytkin oikeat asiat vaan tulevat päästä oikeaan aikaan ja muusikin rytmi pysyy päässä livetilanteessakin. Sitten nähdään onko Seijasta jumppaohjaajaksi vaiko eikö, jatkuuko kunnonjahtaus myös jumppien myötä vai pysyttäydynkö yksittäisissä ihmisissä ja pienryhmissä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Tehoaamu!

Uusi päivä, uudet kujeet. Kirjaimellisesti. Luonnon lakien mukaan pyöränkumi hajoaa juuri puolessa välissä matkaa. Aamulla töihin tullessani kerkesin pyöräillä 7 kilometriä, kunnes huomasin renkaan tyhjenevän kovaa vauhtia. Ei muuta ku pikainen tuumaus yrittääkö töihin vai takaisin kotiin. Iltapäivän kiireiden takia suunta takaisin kotiin. Ja kävelyksihän se meni. Mietin matkalla bussiin hyppäämistä ja olipa matkan varrella yksi taksikin tyrkyllä, mutta itsepäisenä ihmisenä matka jatkui kävellen. Ei ollut mihinkään kiire ja kiva ilma niin mikäs siinä kävellessä. Kävellessa pohdin vielä, aloitanko matkan kotoa takaisin toisella pyörällä vai moottoriversiolla. Asetin aikarajan kotiintulo ajalle eli jos olen kotona ennen kahdeksaa, lähden uudelleen pyörällä ja jos taas menee pitempään, on kulkeneuvona motskari. Ja pyöräilyksi meni. Kulkeneuvoksi pääsi vanho uskollinen ja aina luotettava sotaratsuni.

Hieno vai mitä:) Tiistai-aamun kunniaksi siis reipas kaks tuntia kuntoilua. Hyvä tapa aloittaa päivä jos multa kysytyään:)

Vähän tarinaa minusta

Jospa aloitettaisi elämä vaikka siitä, että kerron vähän minä hyypiö minä oikein olen. Nuorena aktiivisesti liikkunut, opiskeluaikojen pullamössöydestä takaisin liikuntaan ponnistanut insinööri. Liikkuminen on nyt enemmän elämäntapa, pää huutaa vastalauseita jos joutuu autoilemaan töihin (15km suuntaansa). Pää ja kroppa huutaa juoksemaan, pumppiin, bodycombattiin, hiihtämään tai ihan mitä vaan missä hengästyy ja tulee lämmin. Ja kun ajatukset liikkumisen takana rupesivat kiinnostamaan enemmänkin tämän ikuisen istumisen vastapainona, päätin kouluttautua Personal Traineriksi. Ja sillä tiellä ollaan, saas nähdä mihin tie vie, näillä näkymin kuitenkin kauas insinööriydestä, kohteena jotain liikkumiseen liittyvää. Toisaalta syöminen on lähellä sydäntäni. Hehe,kenelläpä ei olisi, syöminen on mukavaa! :) Mutta siis, ravintoon liittyvät asiat ovat kiinnostavia muutenkin ja erilaisista ruokavalioista on tullut lueskeltua (siis joo, painoakin on tullut pudotettua parikymmentä kiloa opiskeluaikojen jälkeen). Elikkä tuttua juttuja nuokin.

Aina vaan tuntuu että nälkä kasvaa syödessä, tiedonjano on valtava. Kirjapinot kotona kasvaa kun vaan kerkeis lukemaan. Varmaankin pohdintaan lukemisista ja hyviä kirjavinkkejä tulossa kunhan pääsen vauhtiin. Mutta vauhdista puheenollen, pyöräily kotiin kutsuu, tarina jatkukoon myöhemmin...

Tästä se alkaa!

IT alan ihmisenä pitänee viimein laajentua tällekin puolelle. Tässä olkoon siis ensimmäinen kirjoitus blogien pelottavaan maailmaan... Eli kuntojahti käynnistyköön! Parempaa kuntoa minulle ja toivottavasti myös muille sitä kaipaaville:) Kesäkuntoon voi olla vaikeampi keretä enää tässä vaiheessa kevättä, varsinkin jos tavoite on kaukana, joten lähdetäänkin liikkeelle siitä, että kesä menee kuntoillessa ja syksyn lehtien aikaan kaikki ovat elämänsä kunnossa, tai ainakin menossa reippaasti sitä kohti, kesän herkutteluja tietenkään unohtamatta! Mielestäni tuloksia saavutetaan parhaiten nauttimalla elämästä, ei kieltämällä kaikkea hyvää ja kivaa.  Tällä siis eteenpäin!