Viikonloppuvisiitti San Clementessä

Maanantai taas. Pitäis opetella normirytmiin eli ruveta jumppien lisäksi lueskelemaan tuota opusta. Pilates ja zumba takana tältä päivää. Lihakset oli kadonnu johonki loman aikana, ei tahtonu pilateksesta tulla mitään ja ku tuo kumma reisivaiva kiusaa juoksua ja zumbailua niin ei hyvä. Mutta pakko kai sitä on jotenki taapertaa taas eteenpäin. Tänään sato vettä, joten olin laiska ja menin autolla jumppaan. Kun ei tuossa pyörässä ole minkäänlaisia rapasuojia ja kumitki on niin sileet, ettei viiti sateella pyöräillä. Pitäis kokeilla vaan.

Lauantaina ajeltiin n. 80 kilsan päähän San Clementen kaupunkiin. Semmonen espanjalaistyylinen kaupunki, aika hiljaselta tuo vaikutti. Käytiin käveleskeleen rantapolkua tuolla laiturilla. Vilposta oli, kun oli ihan pilvessä ja parikymmentä astetta vaan lämmintä. Syksy on saapunu tänneki mun loman aikana :) Junarata meni näppärästi polun ja rannan välissä. Nähtiinpä itse junakin muutamaan kertaan.







Vielä jokunen kukkakin näkyy jossain :) Surffareita tuolla rannalla näky ja jonku verran porukkaa picnikillä, kylmästä säästä huolimatta. Porukka istuskeli retkituolissa vilttien alla :) Laiturille ei saanu koiria viedä, joten me ooteltiin neitin kanssa taas rannalla.

 Kotimatkalla pysähdytiin San Marcosissa hakemassa intialaista ruokaa India Princess ravintolasta. Oli kyllä parasta intialaista mitä minä oon syöny. Ei kyllä hirmu montaa kertaa oo tullu intialaista syötyäkään. Kaitsuki sai uuden ehokkaan tulisimpien syötyjen ruokien joukkoon :) Vielä saa huomenna herkutella sillä, kun oli niin iso annos.

Sunnuntaina käytiin kattomassa Gravity elokuva. Oli kyllä aika pelottava omalla tavallaan, mutta ihan hyvä. Sanda Bullock leijaili avaruudessa koko elokuvan ajan :)
Kaupan kautta kotiin ja grilli tulelle. Ribsejä ja kasvis- ja perunanyyttejä. Hyvää oli !

Mutta nyt tarvii tarttua tuohon kirjaa, että saa vähän luettua ennen jauhelihakastikkeen tekoa. Lauantaina ois illanistujaiset yhen suomalaisen luona. Pitäis keksiä jotain evästä sinne viemisiksi. Jos vaikka kaivelis Suomireissulta saatua piirakkakirjaa, jos sieltä löytyis jotain mitä vois kokeilla tehä. Muuten ei mitään uutta tällä suunnalla.

Halloween tunnelmia!

Niin se viikko vierähti perjantaihin. Neitin kanssa totutellaan taas kotielämään. Se meinaa välillä, että mulla ei oo käskyvaltaa. Yhtenä päivänä se pisti haukkuen vastaan ku koitin komentaa sitä keittiöstä pois. No, jospa tämä määräysvalta tästä vielä kääntyy oikeeksi :) Ja kuitenki nytki tytsi mötköttää tossa mun jalkojen juuressa joten kai se tykkää ku äiti on kotona.

Eilen saatiin juhlistaa halloweenia vähän etukäteen Nokian järjestimässä pippaloissa. Oli ruokaa, juomaa ja bändi ja lapsille kummituskujaa karkkien ja kurpitsojen kera ja pomppulinnoja, karuselleja sun muuta mukavaa. Mukavat juhlat oli, jos nyt noita voi mukaviksi sanoa :) Jonku verran oli pukeutuneita aikuisiaki paikalla. Oli kiva nähdä kaikenlaisia asuja. Mulla ajanpuutteen vuoksi jäi tuo pukeutuminen tuohon hattuun, ku ei yhen päivän aikana ihan mahottomasti kerkenny mielikuvitus sykkiä, mutta jotain kuitenki :) Ja ku nuo noitatukkaki on jo omasta takaa :)

 Tästä kuvasta näkee kummituskuvassa kulkevat kummituksetki... Kummituskujassa oli oikeen liikkuvia pelottavia otuksiakin. Ja vähä videota.

Viime yönä neitiä piti käyttää ulkona ja kotiportailla palatessa törmättiinki sitte kojoottiin. Se ei ollu ku parinkymmenen metrin päässä tiellä, jäi vaan tuijotteleen meitä ja lähti sitte yhtä rauhallisesti takasin samaa reittiä. Neiti päätti herättää korttelin haukkumalla ja murisemalla. Vielä sisälläki sitä raukkaa pelotti ja se haukahteli vielä 15 minuutin päästäki ja tuijotti ovea. Luuli raukka vissiin, että kojootti seuraa sisälle asti... Eli taitaa olla tuo kojootti mille se välillä haukahtelee yöllä ja mikä kävi tekemässä kesällä pari kertaa kakkaläjän meijän portaille. Saas nähä miten rohkeeksi se rupee. Mutta eipä tuota öisin pahemmin tuolla ulkona tuu liikuttuakaan.

Viikonlopun suunnitelmatki on vielä ihan auki. Kaitsua varoteltiin taas viikonlopputöillä...



Nii ja tuota halloweenia täällä näkyy vähän siellä täällä. Mutta yllättävän vähän. Mä kuvittelin, että täällä on kurpitsoja joka pihassa mutta täällä on vähä on off meniniki, joko hirveesti koristeita tai sitte ei ollenkaan. Pääasiassa talot on ihan koristelemattomia, mutta kyllä noita ääripäitäki löytyy :) Tässä yksi piha pimeässä.

Kolme viikkoa Suomessa takana!

 Niin tuli reissu Suomeen tehtyä. Aamulla lento lähti kuuden jälkeen ja perillä Suomessa olinki puolenpäivän aikaan n. 22 tunnin matkustuksen jälkeen. Menomatka meni yllättävän sujuvasti. Pisimmällä lennolla sain vallottaa ite vierekkäiset paikat ni oli luksusoltavat katella elokuvia ja löhötä :) Eli nopeesti tuo matka meni. San Diego->New Yorkin Newarkin kenttä->Tukholman Arlanda-> Oulunsalo. Siinä ihan kiva reitti, tuo Newarkin kenttä oli paljo mukavampi ja pienempiki varmaan ku JFK. Ja vaihtovälit oli ihan mukavat.

Torstai, perjantai ja lauantai meni anoppilassa. Kummitytön uutta kotia siivotessa ja toisen kummitytön luona kyläillessä. Ja viimesimmän kummipojanki näin samalla kun hain tavaroita Jäälistä. Autoki tuli katsastettua siinä välillä. Eli aika tiukka aikataulu oli tuolle ajalle.

Lauantaina suuntasin sitte kotipuolta kohden. Siellä tämä meijän matonsylttääjä karvakorva Leevi tunsi puolen vuoden jälkeenki auton äänen ja rupes riehumaan sisällä. Ja kyllä oli vauhti päällä kun sisälle pääsin :) Muuten poitsusta on tullu niin kiltti ja rauhallinen poika! Työntää vaan päätä kainaloon, että pitää hoitaa ja aina ohi kulkiessa koittaa tarjota masua rapsutettavaksi.

 Sunnuntaiaamu alko sitte lintuja katellessa. Ja siitä eteenpäin melkeen joka aamu alkoki tuolla pellonreunalla teeriä odotellessa. Kyllä siellä muutama parinkymmenen teeren laumaa pyöri, mutta eivätpä tulleet mun viereen istusekelemaan kun kerran. Siitä istuskelusta jäi tuo narttuteeri saaliiksi! Teeret oli vaihtanu paikkaa aikasemilta vuosilta, menivät pellon toiseenpäähän istuskelemaan. Mutta kivahan niitten lentoa oli katella :)
Päivärytmi pysy aika lailla samanlaisena melkeen koko loman ajan. Eka linnut, sitte Lukan kanssa pupujahtiin tai Leevin kanssa metälle, sitte kalastusta eli verkkojen kattominen, koirien iltalenkit ja sitte illalla sai vähä rauhottua. Mahtupa sinne jonneki väliin suursiivous, haravointia, puitten kärräystä ja muuta mukavaa kotihommaa :)Kivoja maisemia sai ihailla. Kyllä huomaa, että oon järviseudulta kotosin. Mieli lepää tuolla järvellä veneillessä. Ja mukava siellä metässäkin oli seisoskella ja tallustella.


Luka on kyllä ajokoira parhaasta päästä, kaivaa pupun esille melkeen mistä vaan! Ei vaan tahdo luovuttaa ja antaa kiinni jos ei oo tarpeeks saanu hypätä. Eli reissuihin kuulu koiran kalastelua tien läheltä ja väärältä puolelta. Mutta kyllä tuo koiruus osaa yllättääki. Perjantaina viimesenä metästyspäivänä tuli puolen tunnin ajon jälkeen suoraan viereen ja anto ihan nätisti kiinni. Yleensä sitä ei saa ku huijaamalla kiinni, kun osaa aina kiertää niin kaukaa, ettei kiinni saa. Ilmeisesti väsy iski silleki jo.
 Pääasiassa puput voitti tällä kertaa, mutta yks pupu halusi luopu hengestään ku päätti tulla suoraan kohti, vaikka eessä olin minä, auto ja isä sitte vielä vähän matkan päässä. Makkaran syönti meinas jäähä aina haaveeksi, ku Luka rupes ajamaan just sillon, ku olin syömässä. Ja tuoki jänis piti ampua makkara suussa, kun en ihan kerenny sitä syömään ennen :)






 

 Leevin kanssaki kävin kokeilemassa metässä kulkemista. Sillä kun tahtoo olla vinkeinä lähtee painelemaan heti tietä pitkin, kun vaan jostain tien löytää. Nyt oli sen verran vieraskorea, että piti huolen, että minäki sen tien löydän, enkä eksy. Meni nimittäin aina tielle haukkumaan. Koitti raukka ilmottaa, että täällä se tie on, tuu tänne! Ja sitte saatto käydä kattomassa ku huutelin takasin ja sitte taas tielle. Mutta kyllä se sieltä lopulta tuli matkaan. Ei tarvinnu mun lähtee kaveria autolla hakemaan, niin ku yleensä. Mutta kauan sitä yhtänä päivänä isän kans jouduttiin huutelemaan, ennen ku usko, että mettää mennään eikä tietä... Tuo hiirijahti tuntuu olevan Leevin lempilaji. Lintujen haukkuminen ei niinkään onnistu eikä kiinnosta.

Mökiltä bongattiin ensilumi haravoinnin yhteydessä.

 Yhtenä päivänä piti ajella päiväseltään Oulussa kaupanteossa, joten hyödynnettiin äitin kanssa seki päivä shoppaillen :)

 Viimesen lintuaamun istuin tuolla koivujen keskellä, mutta lintuja ei täällä nyt näkyny. Sitte Luka jo nappasi pupun ja vaihdoin jänisjahtiin :) Mutta kohta pitiki ruveta koirajahtiin, ku pupu juoksutti koiran kohti isoa tietä. Välillä piti päivystää tien laidalla, ettei kaveri jää auton alle pupua katellessaa ja sieltähän se pellolta sen pupunki kaivo. Ja matka jatku melkeen kotipihalle asti, ennen kun koiruus saatiin napattua kiinni.








 Lopulta oli melkeen pari viikkoa kulunu kotipuolessa ja oli aika lähtee palaileen kohti Oulua. Perjantai ja lauantai kulukin ristiäisherkkuja leipoessa ja ristiäisissä. Aika herkullisen näkösen voileipäkakun sainki aikaseksi, eikä maussakaan ilmeisesti ollu valittamista :) Ite en noista kalakakuista niin välitä... Ja ihan hieno tuli mansikka-vadelmakakustaki. Vähän enemmän ois saanu olla täytettä. Harjotuksen puutetta, kun ei oo tullu hetkeen moisia väsäiltyä :)

Sunnuntaina oliki sitte taas kummipoikakierroksen vuoro eli päivä kului Pudasjärvellä ja Kempeleessä ajellessa. Viimenen Suomipäivä vietettiin hyvässä seurassa ravintola Haraldissa. Herkullista ruokaa ja maailman paras ravintolahenkilökunta :) Sitte matka jatku auton pesulareissun kautta Jääliin. Auto talviteloille ja loppujen tavaroitten etsiminen laatikoista. Niin se vaan viimenen päiväki vierähti äkkiä. Tiistaiaamuna matka alko kuudelta kohti Tukholmaa. Tukholmassa melkeen neljän tunnin istuskelu ja sitte kohti New Yorkia. Siellä saiki sitte pitää kiirettä, kun aikaa seuraavaan boardingiin oli alle tunti ja tullissa sai jonotella aikansa. Mutta laukut oli sitte jo kerenny tulla ja kun sen sai juoksustettua jatkolennolle ja ite junalla toiseen terminaaliin, niin kerkesin just ajoissa. Viimenen lento oli pitkä, mutta lopulta olin kuitenki kotona! Ja vastassa kotona oli ilonen karvakorva :) Ilmeisesti äiskää oli ollu vähä ikävä. Mutta aamulla alotettiin heti lenkillä kenkkuilu...

Ja sitte vielä tuo Viivin tervehdys ja laukkujen sisällön tarkistus:)

Suomen reissu kolkuttelee jo ovelle!

Niin se vaan viikko vierähti. Iskä saatiin kotiin ja vastaanotto oli niin ku arvata saattaa hännänheilutusta ja iloa :) Hienosti sain ajettua pimeellä lentokentälle. Mukavan hiljasta oli, poistullessa varsinki, ilta kun oli. Kaitsuki sai lomailla monta päivää, tänään vasta töihin. Ja neitiki on ainaki vielä ollu ihan kiltisti, vaikka ollaan kaksin kotona. Tassut sitä raukkaa meinaa vähän vaivata, molempien etutassujen anturoissa on halkeama. Välillä nilkuttaa, ilmeisesti noitten anturoitten takia. Toisen halkeama on aika syvä.

Torstaina käytiin vähä shoppailemassa, perjantaina suunnattiin sitte Enchinitas nimiseen paikkaan meren rannalle. Vanhojen autojen kauppaa ja muita putiikkeja sattu matkan varrelle. Löytypä Kaitsulle vielä nimikko tuotesarjakin :) Kiertelyn jälkeen suunnattiin taas Rock Bottomiin, tällä kertaa kokeiltiin La Jollan versiota. Ja ihan yhtä herkullista ruokaa tuollaki oli. Octoberfest tunnelmissa syötiin makkarapastaa ja makkaralautanen perunakakkaroilla. Herkullista!

Lauantaina käytiin vielä nappaamassa loput tuliaiset Old Townista. Ja Carmelissa shoppailtiin kans vähä. Sunnuntaina lorvailtiin ihan kotosalla. Nyt pitäis sitte jaksaa leipoa leipää parina päivännä Kaitsulle varastoon, pestä pyykkiä, siivota ja pakata. Siinäpä sitä tämä ja huominen meneeki. Keskiviikkoaamuna onki aikanen herätys, lento lähti jo kuuden jälkeen.

Vielä riittää lämmintä päivisin, yöt ja sitä myötä aamut ja illat alkaa täälläki viileneen, 15 alkaa olla aamulenkin lämpötila, vaikka päivällä lämpö kipuaaki vielä melkeen kolmeenkymmeneen. 

Lauantaina oli myös kylpypäivä. Neiti on tuttuun tapaan vahtimassa, että josko pääsis vähä lurpsimaan ihoa ja vettä :)