Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kotia kohti Losin kautta!

 Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen oli aika jatkaa matkaa, tällä kertaan suuntana Los Angeles. Tai oikeastaan Torrance, kaupunki Losin laidalla. Kaitsulla ootti keikka illalla ja kun Losin ruuhkista ei koskaan tiedä, niin ajeltiin suoraan perille. Ja just sopivasti kerittiin, napattiin hotellin vierestä Walmartista vähä ruokaa ja me lähettiin tytsin kanssa lenkille ku Kaitsu suunnisti keikalle.
 Maanantai aamuna oli sitte aamulenkin ja surkean hotelliaamiaisin aika ja sitte suunnattiin katteleen vielä vähä Losin maisemia. Beverly hilssiin jätettiin auto ja käytiin kattomassa Rodeo Driven kallista ostoskatua. Ei näkyny kuuluisuuksia shoppailemassa ja aika hiljasta siellä oli muutenki. Kenen lie oli tuo hieno keltanen auto :)

 Vähän eurooppalaistyylinen pieni kävelykadun pätkäkin siellä oli ja pieni aukio ravintoloitten välissä.


Beverly Hilssin jälkeen ajeltiin Melrose Avenuen kautta, kurkattiin pari telkkaristudiota ja suunnattiin hautausmaalle. Tällä kertaa ei kuuluisuuksia näkynyt kuin tämä yksi. Sitte oliki aika lähteä Losin ruuhkien alta pois kotia kohti. Ja ihan hyvissä ajoin päästiin eikä joudutti ihan hirveästi jonoissa seisomaan tällä kertaa. Sitte taas paluu arkeen!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Päivä Yosemitessä

 Aamulenkin ja aamupalan jälkeen oli aika lähtee ajelemaan kohti Yosemiten kansallispuistoa. Reilu tunti ajelua pientä tietä pitkin, joka kiemurteli laakson pohjalla joen varrella.

 Muutama muukin oli päättäny lähteä viettämään päivää kansallispuistossa, joten loppumatkan sai körötellä jonossa, mutta päästiin kuin päästiinki perille ja onnistuttiin saamaan autoki parkkiin vielä.

Lähettiin suuntaamaan yhtä vesiputousta kohti. Valitettavasti koirat ei saa kulkea kuin päällystetyillä poluilla,  joten aateltiin, että me joudutaan jäämään Viivin kanssa kierteleen alas kun Kaitsu menee kattomaan putousta lähempää, mutta onneks polku oli päällystetty perille asti.

 Vähän rikottiin sääntöjä, kun lämmintä oli yli 25 ja neiti kävi pulahtamassa pienessä purossa. Että oliki hauskaa :) Ja että oiski ollu kiva päästä irralleen juoksemaan kaikkien hajujen ja oravien perässä, mutta tällä kertaa piti pysyä narussa. Paljo ihmisiä oli matkalla putoukselle. Erilaisia polkujahan tuolla ois ollu paljokin, mutta kun ei niille tytsin kanssa ois päässy niin tyydyttiin tällä kertaa vähän lyhyempään kävelyyn.


 Lyhyen kävelyn jälkeen päästiin putouksen juurelle. Ylempänä ois ollu toinen isompi putous, mutta sinne ois ollu jo vähän pitempi kävely ja jyrkempi nousu, joten sen Kaitsu jätti välistä. Viivi kun ei sinne ois saanu lähteä. Mukavan vehreät maisemat tuolla matkan varrella oli.

Sitte kierrettiin Yosemiten kylän läpi ja  palattiin autolle ja syötiin emännän mukaan pakkaamat eväät ennen ku jatkettiin matkaa seuraavaan näköalapaikaan.


 Suunnattiin Glacier pointtiin eli korkeelle laakson yläpuolelle. Sieltä nähtiin useempiaki vesiputouksia ja jopa vielä lumihuippujakin. Alhaalla olevat autot näytti niin pieneltä, tuntu uskomattomalta, että oltiin kivuttu niin ylös. Autolla tosin, en etes halua ajatella minkälainen nousu se ois ollu kävellen polkua pitkin! Sitte kello oliki jo sen verran paljo että oli aika lähtee ajeleen takas yöpaikkaa kohti. Tällä kertaa jäi vielä osa nähtävyyksistä oottamaan seuraavaa kertaa.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Matkalla Yosemiteen!

 Kesälomareissu tehtynä. Tällä kerta suuntana pohjonen ja Yosemiten kansallispuisto. Perjantaina aikasella lähettiin ajelemaan kohti Mariposaa. Eli Losin ruuhkat kiertäen pohjosta kohti. Eka pysähys oli Bakersfieldissä. Viivin lempi paikka, hirveesti oravia :) Lämmintäki riitti, reipas 30 astetta.
 Toinen pysähdys tehtiin Fresnossa ja viilenneltiin jätskin avulla koko porukka. Fresnon jälkeen tuli vastaa Kingsburg, ruotsalainen kaupunki. Alunperin ruotsalaisten perustama ja edelleenkin joka syksy ruotsaistapahtuman pitämä kaupunki. Valitettavasti ei keretty pysähtymään ja tutustumaan paikkaan sen enempää tällä kertaa.
 Sitte matka jatku kohti määränpäätä. Tällä kertaa ei näkyny tomaattirekkoja, mutta jotain sipulin näkösiä kasveja kuskattiin kyllä.
 Perillä meitä odotti Rest & Nest Bed&Breakfast paikka. Tosi kodikas huone talossa keskellä ei mitään :) Taas kerran Viivi oli innossaan, kun oli oravien koloja ja muuta nuuskuteltavaa piha täynnä. Sen verran paljo koloja ja muuta pihassa, ettei tytsiä uskallettu kuitenkaan päästää irti. Ja poikkeuksellisesti tytsi ei viihtyny yksin huoneessa ollenkaan. Joka kerta ku jätettiin yksin aamupalan ja ruuan ajaksi, piti ruveta haukkumaan. Ekana aamuna vietiin tytsin sitte autoon jäähylle, toisena aamuna jätettiin se vaan tylysti haukkumaan.

Talon isäntä oli alunperin ranskalainen ja vaikka oli jo 13 vuotiaana muuttanu Amerikkaan oli puheessa edelleen havaittavissa ranskalainen korostus.



 Perillä oltiin hyvissä ajoin 8 tunnin ajon jälkeen ja kerettiin vielä tutustumaan vähä Mariposan kylään. Me tytsin kans tutusteltiin kylään ja Kaitsu kävi oluella. Panimossa sattu olemaan San Diegosta muuttanu alunperin ruotsalainen tarjoilija. Pieni on maailma tääläki :)

Kivoja vanhoja rakennuksia oli kylässä.  Alla oleva 1800- luvun lopulta oleva oikeustalo. Kalifornian vanhin edelleen käytössä oleva. Hieno se olikin.

























Seuraavana aamuna aamulenkillä tutusteltiin lehmiin. Lehmät ei oikeen tykänny meistä eikä Viivikään tuntunu oikeen olevan niitten kaveri :)
Sitte oliki aika tutustua joka paikassa kehuttuun aamiaiseen. Jokaisessa vieraskirjan kommentissa kehuttiin aamupala maasta taivaaseen ja netissä kommentteja sateli kanssa. Ja ei kyllä voinu valittaa :) Niin ku perhelounaalla konsanaan syötiin omistajapariskunnan ja Englantilaisen pariskunnan kanssa emännän kokkaamaa aamiaista hienoista lautasista. Ensin oli tarjolla kahdeksanlaista hedelmää. Meloneja monenlaisia, mustikoita, mansikoita, ananasta mangoa ja vaikka mitä muuta. Mantelipiirakkaa etualalla.

Hedelmien jälkeen pöytään tarjoiltiin feta-kasvis munakasta, pekonia, lihapihvejä (joita makkaroiksi kutsuivat), paahtopaistia, perunaa ja tuoretta leipää. Ja tietenki teetä kannusta tarjoiltuna. Emäntä pakkasi vielä hedelmää ja piirakkaa evääksi päivän reissulle molempina päivinä!

Sunnuntaina emäntä laito pöydän koreeksi taas kerran, hedelmiä edellisen aamun tapaan, mutta tällä kertaa saatiin ranskalaista erikoisuutta, voitakinan sisällä kinkku-kasvis munakasta ja perunaa, pekonia ja pihvejä edelleen sekä leipäpaistosta. Ja leipänä tällä kertaa ihan suomalaisen pullapitkon näköistä ja vähä sokerittoman pullan makuista leipää.
 Kyllä tuolla kelpas lomailla :)