Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Matkalla Thousand Oaksille

Stepissä käyty, ruisleipä uunissa ja neiti nukkuu edelleen. Siis aikaa tarinoida reissusta :)

Reissuun lähdettiin lauantaina aamulla hyvissä ajoin. Puoli seiskalta herätys, pikku lenkki, puuris ja sitte menoksi. Neiti rupes heti mököttämään, ku laukut pakattiin. Luuli raukka, että joku lähtee. Mutta jopa tuli kiire ku näki että pääsee iteki mukaan :)

Lähettiin kohti Thousand Oaks:ia. Motarilla ei onneks pelättyjä ruuhkia ollu, joten päästiin ihan reippaasti eteenpäin. Välissä vaihdettiin rantatielle, siellä näky vähän erilaisia maisemia, jänniä taloja ja vähä ränsistyneempää aluetta.
Lopulta päästiin ihan rannalle asti. Meri toisella puolella ja vuoret toisella puolella. Hienot maisemat ja hieno keli oli ajella.



 Alkumatkalla neiti rupes heti kitisemään, ku vähä hidastettiin tai pysähdyttiin. Koitti ilmeisesti kysellä, että eikä jo olla perillä, kun ei me oo aikoihin noin pitkiä matkoja ajeltu. Tullessa ei enää välittäny mitään, kunhan istuskeli vaan ja rupes pötköttämään aina jos pysähdyttin vähä pitemmäksi ajaksi. Yleensä nenä on aina matkatessa taaksepäin, mutta tässä taitaa olla jotain asiaa etupenkille :)



Välillä pysähdyttiin eväillä Malibu beachin puistossa. Leipää ja banskua, hyvää oli :) Ja hienot näkymät merelle! Ja olihan siellä Viivin kamuja, maaoraviakin matkan varrella :) 


  Vähän matkaa laskeututtiin rinnettä ja päästiin vähä lähemmäs rantaa. Sitte oli jyrkänne vastassa, joten ei menty tuonne alas asti. Ja vähän matkan päässä tuolta puistosta pysähdyttiin ihaileen maisemia rannalta myös, neiti ois ollu menossa kovasti uimaan, mutta ei viititty sotkea tytsiä tuolla hiekassa...
 Malibusta lähdettiin kipuamaan sitte melkosta serpentiititietä ylöspäin. Koko ajan mutkaa mutkan perään ja tosi kapee tie. Mutta hienot maisemat oli matkan varrella! Ja hulluja pyöräilijöitä myös, ei meikäläinen jaksais tuota kivuta ylös, koko matka, n. 20 kilsaa pelkkää jyrkkää ylämäkeä ja mutkaa. Ja sitte sama homma alaspäin. Huipulla oli paljo hevostalleja, on siinäki homma hevosvaunuilla ajella tuota tietä, ku ei tahtonu normiautokaan mahtua tielle. Mitenkähän ovat saaneet etes nuo talot rakennettua tuonne.
Lopulta päästiin sitte taas moottoritielle. Siellä saatiin sitte vähän esimakua, miten hidas tuo matka ois voinu olla. Neljää kaistaa madeltiin kävelyvauhtia n. 10 kilometrin ajan. Sitte oltiin Thousand Oaksissa eli tuhansien tammien kaupungissa. Hotelliki löydettiin näppärästi ja päästiin levähtämään.  Tai jätettiin neiti nukkumaan hotellille ja lähettiin ite kaivelemään ruokaa.

 Kaikenlaisia kauppoja ja ruokapaikkoja tuli vastaan. Lopulta päädyttiin Panda expressiin. Siellä sai valita riisin, nuudeleitten ja kasvisten väliltä lisäkkeen ja sille kaks kastiketta. Otettiin jotain härkää ja appelsiinikanaa. Oli kyllä herkullista!Ja jälkkäriksi sitte juustotkakku tehtaasta herkullista juustokakkua! Oli kyllä kallista, yli 8 dollaria pala, mutta hyvää oli! Jotain valkosuklaa caramel juustokakkua tuo oli. Kauppakeskuksesta tarttu mukaan kiva tipunkeltanen hupparikin, pitänee ottaa siitäkin kuva jossain välisää :) Sitte palattiin kattomaan, miten neidin nokoset sujuu. Ja sitte tutustuminen paikkoihin jatku koko porukalla.  Mutta siitä lisää toisella kertaa :)


Ja täsää neiti poseeraa hotellikyltin edessä :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti