Loppuviikkoa eletään taas. Jumppia on riittäny tälle viikolle 5, maanantaina ja tiistaina alko jo jalat painaa, joten eilisen jumpan jälkeen onki aika ottaa vähä rennommin. Tänään siis lepopäivä, neitin lenkkejä lukuunottamatta. Ens viikolla onki sitte taas joka päivä jumppia. Mua pyydettiin ottaan kans vakituntia lisää, joten nyt sitte pitää jaksaa ajella Sorrento Valleyhyn kahtena iltana ja yhtenä päivänä. Jospa sinne viittii ajella. Toista tuntiahan mä oon tuurannu jo monena viikkona ja maanantaina tuntia tuurasin tällä viikolla. Noitten vakituntien lisäksi on sitte useempia tuurauksia eri puolilla.

Tämä viikko on sujunu entiseen tapaan, jumppia, auringonottoa ja ihan vaan lötköilyä. Tai tää loppuviikko toivottavasti mahduttaa sen lötköilyn ku eilen oli vähä kiireempi päivä. Kävin parissa jumpassa ja kaupassa, sitte kipitettiin kaverille kylään, siivottiin ja sitte oliki taas iltajumpan ja myöhäsen iltalenkin aika. Huomenna vois sitte käydä pyörälenkillä ja ottaa muuten rennosti.

Lauantaina pitäis mennä sinne Irvineen workshoppiin. Omia jumppia suunnittelin, mutta jätin ne nyt tauolle, kun koulutukset pitää sisällään opit siitä, että miten noita jumppia pitäis pitää. En viiti suunnitella uutta ohjelmaa, ennen ku kuulen, että miten se pitäis tehä. Haluavat yhteinäisen linjan jumppiin, joten ihan mikä vaan ei oo sallittua... Enköhän mä kuitenki aika paljo tosta suunnitelmasta voi hyödyntää, mutta sittepä sen näkee. Ei oo kuulunu siitä toisesta lähtiästä mitään, pitää kattoo josko huomenna kyselis, että mennäänkö yhessä vai ajelisko suosiolla ihan ite. Neiti menee hoitoon siksi aikaa, varmaan yhentoista aikaan pitäis lähtee jo. Ja mahollisesti aamulla voi joutua tuuraamaan vielä jumpan, seki selviää huomenna.

Neiti oottelee edelleen iskää kotiin, varsinki illalla ja yöllä. Mutta ei oo kovin pahasti mulle kiukutellu onneks. Koitettu käydä pitkiä lenkkiä ja leikkiä. Mutta nyt nauttimaan auringosta!