Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Allergioista ja painonpudotuksesta

Uusi päivä taas. Lepopäivä vaihteeksi. Eilen oli mukavan kevyt combat ja iltasella jakso hyvin taas maalailla. Ei ois enää ku kaks seinää ja katto maalaamatta. Sitte tietenki samat uudelleen ainaki kerran. Mutta onhan tässä vielä päiviä ennen lomaa:)

Illalla ja aamuyöllä mietiskelin allergioiden elämää. Sateet ilmeisesti autto heinänpölyyn, kun nyt on menny pari päivää ilman allergiatabletteja. Mutta aamuyöllä iski älytön nenänvalumiskohtaus. Mietin, että aiheittiko illalla syödyt mansikat (omasta maasta jättimansikoita, nam!) jonku allergisen reaktion, vai iskikö ne heinät poimiessa kehoon ja reaktio tuli sitte monta tuntia myöhemmin? Ei ymmärrä, mutta tympi kyllä kun ei aamulla saanut enää sitten nukutta. Itikanpuremia on taas ruvennu kutittamaan, kun lopetti Histecin syönnin, tarvis varmaan niitten takia syödä ettei tarvi kynsiä kaikkia paikkoja verille. Ja nikkeliallergiaki meinaa taas ärtyä. Ja korvien taakse oli jostain ilmestyny jotain ihottumaa eikä mulla oo mitään hajua, että mistä se vois tulla. FITistä luin tosin, että erilaiset ruoka-aineet, kuten kaura voi sisältää nikkeli. En oo kyllä ite koskaan huomannu, että noista tulis oireita, mutta mistäpä sen tietää. Ja koko lista aineista, joissa saattaa olla nikkelia on siis:
kokojyvävilja:
kaurahiutaleet, kauramurot , hirssi, talkkuna, tattari, vehnäleseet

palkokasvit:
herneet, idut, kaakao, lakritsa, maapähkinä, pavut

hiivatuoteet 
salaatit
pinaatti 


Painonpudotusesta vielä muutama sananen. Jonku verran ois tarkotus taas karistaa kesän aikana noita talviturkkikiloja pois. Mutta kun tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Tiedän varsin hyvin, että puntarilla ei kannata käydä joka päivä. Vaan kun haluais nähdä kärvistelyn tulokset heti. Vaan kun ei. Vaikka miten on syöny kiltisti ja liikkunu paljo, niin puntari ei hievahdakaan. Karkkia tai suklaata en oo syöny kahteen viikkoon, ja muitaki herkkuja kohtuudella. Ja joo, tiedän kyllä että tämä aika tekee tepposiaan, eli keho kerää nestettä taas urakalla ja todellinen luku paljastuu sitten kahden viikon päästä mutta ärsyttää silti! Että pitää naisihmisen kärsiä turvotuksesta puolet elämästään. Kumpi sitte oikeesti onkaan se normi olotila, tämä kaks  viikkonen turvotus vai se kaks viikkoa, kun sitä ei ole. Tosin mietin kyllä, että mahtaiskohan tuo syömäni glukosamiini vaikuttaa myös asiaan, lääkäri kun kyseli, että olenko huomannut mahan turvotusta. Vaan kun eihän mulla maha yleensä turpoa, naama ja muut paikat ennemminki. Tai sit se maha on jo niin iso, ettei sen turvotusta etes huomaa:) Mutta joo, pitää koittaa malttaa sinne ens viikon lopulle ootella, josko se puntari näyttäis niitä lukemia mitä se kaiken järjen mukaan pitäis. Kaloreita ei oo tullu laskettua, mutta nuo alkaa oleen sen verran hyvin takaraivossa, että tiedän suunnilleen missä lukemissä pitäis mennä, jos kroppa toimii niin kuin pitäis. Mutta joo, valitus riittäneen. Ei tuo painonpudotus tunnu onnistuvan asiakkailtakaan, millon helle turvottaa tai on muita huolia, jotka häiritsee laihdutusta Toisaalta, elämän mukaan mennään, eikä laihdutus aina voi mennä kaiken edelle, mutta missä vaiheessa oikeat syyt muuttuvat selittelyksi? Siinäpä päivän kysymys.Ja sen varmaan jokainen tietää itse nahoissaan, toisen on vaikea mennä sanomaan mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti