Lisää omituisia otuksia...

Täällä asustetaan vähän niin ku eläintarhan vieressä. Aamulenkillä ei voi koskaan tietää mitä tulee vastaan. Minä kävin aamulla pitkästä aikaa kickboxcardio tunnilla. Sillä välin Kaitsu ja neiti lenkkeilu tuossa 4S:llä ja törmäsivät kummajaiseen! Ei ihan heti uskois, että täällä tulee kilpikonniaki vastaan. En tiiä sittä oliko karannu joltain vai elääkö ne ihan luonnostaan täällä.

  Eilen käytiin pitkästä pitkästä aikaa Del Marissa rannalla. Ei oo käyty rannalla melkeen kuukauteen ja Del Marissa ei oo käyty varmaan kahteen kuukauteen. Viivi ei enää välitä toisista koirista oikeestaan ollenkaan. Pelkää niitä isoja koiria. Yksin juoksee tuolla meressä. Lintujen jahtaaminen on lempipuuhaa, sillon löytyy vauhtia. Hieno auringonlaskuki tuolla oli. Ja tien toisella puolen oli joku tivoli. Hirveesti kaikki hurjan näkösiä vekottimia. Pitää kattoa jos tänään käytäis iltasella kattomassa vähä lähempää. Hirveesti siellä oli autoja.

Vielä jäi neitiä vähä ranta vaivaamaan. Oli joka välissä työntämässä nenää aidan toiselle puolelle.

Omituisia otuksia!

Perusmeininkiä täällä auringon alla. Eilen käytiin pelaileen iltasella koripalloa, Viivillä aika kuluu pusikoita tutkiessa, sitä ei oma pallo siellä kiinnosta ollenkaan:)

Toissapäivänä käytiin tuolla Black Mountainilla iltalenkillä. Kaikenlaisia kamalia outuksia sielläki tulee vastaan... Katottiin ensin, että onko tuo pieni käärme vai mikä, mutta kyllä siltä lopulta sitte jalatki löyty. Ei liikkunu ensin mihinkään ku mentiin ohi.

 Tänään sitte Kaitsu ja neiti  oli törmänny aamulenkillä kojoottiin.  Nyt saa sitte pelätä käärmeiden lisäksi noita kojoottejakin. No jospa noita ei enempää ole, yhen kanssa varmaan pärjää. Kunhan Viivi ei vaan nää niitä pusikossa ja luule kavereiksi...

Flunssan loppuvaiheita eletään edelleen. Eilen kävin bodyworkissä ja zumbassa. Paljo paremmin jakso ku maanantaina, joten jospa se tästä vähitellen. Kesätuuraaja veti tosi mukavan zumban, parempi ku alkuperänen :) Tänään vois käydä kokeileen pyöräilyä, jos vaikka pikku lenkin kävis kokeileen. Aamulla crossailin salilla, seki alkaa jo sujumaan. Sitte ois vuorossa taas siivouspäivä. Huomenna sitte taas ruisleivän leipominen. Kerran viikossa sitä pitää leipoo, jos haluaa pysyä ruisleivässä :)

Eilen syötiin rockfish fileitä. Vähän hauen makusta kalaa. Ei voita tilapia fileitä, mutta ne on Kiinassa kasvatettuja, tämä rockfish vissiin vähä lähempää. Kumma ettei täällä meressä
 muka kasva mitää syötäviä kaloja, vaan pitää kiinasta asti rahdata niitäki.Pitäis varmaan tohon meidän altaalle istuttaa jotain kaloja :)

Kyselin sukelluskurssiaki suomalaisilta Yhen suomalaisen poika tyttöystävineen oli menossa kurssille ens viikolla, johon tarvittais vielä lisää porukkaa. Jäi vielä vähä epäselväksi, että onnistuisko se, ku ollaan menossa Big Bearille viikon päästä ja siellä oli viikonloppunaki tunteja. En vaan tiiä, että minä viikonloppuna. Eikä maksanu ku 300 dollaria. Sillä pitäis saada jonkulaisen sukellus certifikaatin.  Mutta eiköhän sitä tuu tuo jossain vaiheessa käytyä. Tämä tulee vähä turhan äkkiä.

Muuten ei taaskaan mitään uutta tällä puolen maailmaa. Oulussa tuntuu aina vaan tulevan huonoja uutisia työpaikkojen suhteen. Onkohan siellä enää mitään jälellä sitte ku oltais tulossa takasin...

Neitistä on tullu juoksun jälkeen kiltti tyttö joka tarvii halihetken monta kertaa päivässä. Pitää rapsuttaa ja neiti lurpsii äiskää takas. Iskän kanssa pidetään sitte sylihetkiä, ku se tulee töistä. Näin meillä :)

Juhannusjuhlia!

Viikonloppu oli ja meni taas kerran. Tällä kertaa ei käyty sen kummemmin missään. Juhannusjuhlat oli lauantaina tuolla Suomi talolla. Puoli neljän aikaan vietiin neiti kokeilemaan hoidossa oloa kavereille. Oishan neiti pärjänny hyvin yksinki, mutta kokeiltiin, että miten neiti siellä viihtyy. Ja hyvin tuntu viihtyvän! Hyvin tuli toimeen Sheenan kanssa, ei liikaa kiusannu vanhaa neitiä. Viihty yllätys yllätys koko illan pihassa. Siellä on iso piha, lintujen ja jopa pupujenki kera. Neitin unelmapaikka :) Yheksän jälkeen haettiin neiti kotiin ja tytsi simahti ku saunalyhty heti ku pääsi kotiin. Ja kovasti nukutti yön.

Suomitalolla juhla alotettiin seuran presidentin tervetulosanoilla ja maamme laululla. Sen jälkeen oli herkullinen ruoka, savulohta, perunoita kermaviili- tai voikastikkeen kanssa, vihreetä salaattia ja italiansalaattia, silliä ja ruisleipää. Jälkkäriksi lättyjä mansikkahillon, kermavaahdon, jäätelön ja mansikoiden kanssa. Nam! Lohi oli kyllä erityisen herkullista.

Joku suomalainen sen oli savustanut. Juteltiin yhden vanhemman pariskunnan kanssa. Heillä oli ollu Suomessa puutarha, mutta olivat päättäneet muuttaa tänne, missä kausi kestää pitempään ku pari kuukautta niin ku Suomessa. 30 vuotta olivat jo asuneet täällä. Heidän puutarhalta oli nuo juhannuskoivut. Myyvät niitä täällä, varmaan ainoana puutarhana. Täällä ei koivuihin törmää missään.

 Porukkaa juhliin oli ilmottautunu lähemmäs 80, vaikka alunperin raja oli 50. Mutta hyvin mahduttiin. Osa porukasta toi omat tuolit mukanaa :) Ja ruokaaki riitti mahan täydeltä.

 Illan tullen tuli pimeää, kynttilöistä saatiin hienoa tunnelmavalaistusta. Mutta kylmä siellä oli heti alusta alkaen. Saatiin kuulla, että San Diegossa on semmonen kylmä merivirta, joka jähdyttää rannikon ilmaa touko-kesäkuun aikana. Vieraita ei kuulemma kannata tuoda sinä aikana, rannalle ainakaan :) Mutta on kyllä huomattukin, että kotona on lämmintä, mutta kun mennään tuonne rannan lähelle, ni siellä onki kylmä. Täällä tulee tosiaan illalla pimeä ja kun katulamppuja on vaan harvoissa paikoissa, on tuo pimeällä ajaminen oma haasteensa. Mutta niin vaan selvisin kotimatkasta, vaikken oo tuota motaria pahemmin ajellu päivänvalollakaan. Ei voi ymmärtää tuota liikenteen määrää. Meepä Suomessa yheksän aikaan illalla ajelemaan motarilla, ni johan on hiljasta. Täällä taas on kaikki kaistat täynnä autoja menossa jonneki, niin ku päivälläki. Jonneki ne ihmiset on aina menossa.


Sunnuntaina käytiin shoppailemassa koripallo ja otettiin muutenki päivä rennosti, niin ku kuvasta näkyy. Neiti on iskän sylivauva :) Käytiin me pelaileen vähä palloaki. Me heiteltiin koripalloa ja neiti juoksu pitkin Nokian pihaan hajujen perässä. Ei paljo tuo oma pallo kiinnostanu. Iltasella yritettiin käyä tuolla lähikentällä juoksemassa, mutta siellä oli monta isoa koiraa, ni ei me sitte uskallettu sinne mennä. Ehkä ens kerralla sitte.


Vähän on tuo masun patti ehkä kutistunu. Enää ei tunnu sitä nestemästä aluetta ollenkaan. Väri on muuttunu punasemmaksi, mutta muuten näyttää paremmalta. Jospa se siitä vielä häviää.

Tänään vois kokeilla taas ite käydä salilla, jos tuo flunssa rupeis antamaan periksi. Vähä on vielä limaa jossain, mutta muuten ei oo enää pahemmin flunssanen olo.

 Ei muuta ku uuteen viikkoon!

Sairastelua aina vaan

Flunssa vaan jatkuu. Kurkkukipu alkaa väistymään, viime yönä sai valvoa tukkosen nenän kanssa. Koko pää tukossa. Eilen reippailin ruisleipää ja tänään pitäis jaksaa siivota. Siinäpä sitä taas onki. Muuten vaan röhnötetään. Eilen kävin iltasella käveleen tytsin kanssa. Viikon ainut liikunta. Sairastetaan yhessä neitin kans. Huomattiin toissailtana patti sillä alamahassa. Lääkäri ei osannu sanoa, että mitä se on. Antibioottikuuri varalta ja jotain voidetta laitetaan pari kertaa päivässä. Nestettä siellä tuntuu olevan sisällä, 2x3cm:n kokonen muhkura. Viikon päästä pitää mennä uudestaan, jos ei oo muuttunu miksikään. 230 dollaria oli taas käynti. Arvatenki viikon päästä samanlainen. Alkaa tuleen tuo eläinlääkäriasema tutuksi, kun joka kuu tuetaan niitä parilla sadalla. Peukut pystöön, että häviää viikon aikana yhtä omituisesti ku tulikin. Ei tunnu haittaavan neitiä itteä mitenkään. Pattia kestää puristella ja muuta, ilmeisesti ei oo arka, vaikka näyttää niin ku jättimänen vesirakko masussa. Lääkäri epäili, että juoksuhousut on jotenki ärsyttäny ja hormonit muutenki sekottaa elimistöä. Toivottavasti on oikeessa eikä tarvi ruvate sen kummempiin toimenpiteisiin tuon kanssa. Mitähän seuraavaksi...

Juhannusjuhlat ois lauantaina. Saa nähä miten tää flunssa etenee siihen mennessä. Kaitsullaki oli eilen vähä kurkku kipee, toivottavasti seki ei tuu vielä kipeeksi. Mutta muutenpa tällä suunnalla ei oo mitään uutta ja ihmeellistä. Onneks telkkarissa riittää noita poliisisarjoja katottavaksi.

San Diegon Old Town eli vanha kaupunki

 Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen kattelemaan San Diegon vanhaa kaupunkia. Se oli kyllä vielä hienompi paikka ku mitä aateltiin. Se oli tehty oikeesti vanhan ajan kyläksi. Kaikki talot oli vanhoja ja putiikkien myyjät pukeutu vanhanajan asuihin. Saatiin sopivasti auto parkkiin alueen toiseen päähän ja sieltä lähdettiin kiertelemään. Heti ensimmäisenä tuli vastaan nuo vanhanajan hevoskärryt. Sikarikaupassa oli paljo sikareita, sytyttimiä ja hirveesti piippuja. Polttajan unelmapaikka varmaan.



Siinä vieressä oli sitte Wells Fargo museo. Eli Amerikan vanhimpia pankkeja. Tuommosilla kärryillä ne kuletti postia sillon aikanaan. Hienon näköset. Tuli ihan pieni talo preerialla telkkarisarja mieleen noista kärryistä ja maisemista muutenki. Pankin vierestä löyty Ensimmäinen San Diegon oikeustalo, jonka takapihalla tuo videossa näkyny tyrmä oli.

Ja karkkikauppa oli kyllä aika herkullinen. Hirmu jonot, joten jätettiin karkit välistä tällä kertaa. Ehkä ens kerralla sitte, varmasti käydään tuolla toisteki.

 Välipalaa haukattiin jäätelöpaikasta. Mansikkajuustokakkujäätelöä ja tuota currosta. Eli taikinasta tehty pötkö, jossa oli kinuskia sisällä ja kanelia ja sokeria päällä. Oli hyvää, ilmeisesti jotain meksikolaista herkkua tuo. Tosi paljo oli kaikenlaisia meksikolaisia juttuja myytävänä. Ruukkuja ja koristeita ja vaatteita. Ostin tuommosen hienon perhoshiusjutun sieltä yhdestä kojusta.

 Matka jatku Immaculate Conception Churhin kautta hautausmaalle. Hieno alttarimaalaus tuolla kirkossa. Ihan erilainen ku mitä Suomessa. Tuo olikin muuten ensimmäinen kirkko täällä San Diegossa, missä on käyty. Kirkon jälkeen kierrettiin kojukujan läpi. Lauantaisin tuolla on erilaisia kojuja, jossa ihmiset myy käsitöitä.

Sitte kierrettiin tuonne vanhalle hautausmaalle, El Campo Santo Cemetery oli paikan nimi. Siellä oli noita vanhoja hautaristejä ja jossain oli pitkä tarina ihmisestä, joka siihen oli haudattu. Oli mies, joka oli hirtetty soutuveneen varastamisesta. Kaveri oli luullu, että tuomari laskee leikkiä ku oli kuullu tuomionsa. Karua. Myös kummitustalon Thomas Whaley oli haudattu tuonne.

 Hautausmaan vieressä oli sitte Sheriffi Museo. Siellä oli kaikenlaista sheriffi tavaraa aikojen varrelta. Melkonen kokoelma erilaisia pistooleja ja kaikkee poliisitoimiston tavaraa. Poliisimoottoripyörääki pääsi kokeileen!













Ja Kaitsu parka joutu poliisien kouriin matkan varrella.....

Sitte tutustuttiin paikalliseen kummitustaloon, Whaley houseen. Sen kerrotaan olevan yksi USA:n kummittelevin talo. Tällä kertaa ei törmätty kummitukseen. Vanha nainen kerto kummitusjuttuja sielä yläkerrassa. Jonku suomalaispariskunnan lapsi oli nähny talon koirakummituksen. Se oli osottanu sormella lastenhuoneeseen ja sanonu että vuh vuh. Lapsi ei ollu tienny, että talossa oli ollu koira. Ja vanha nainen sanoi nähneensä kerran sen koiran ja kerran talon emännän soittamassa kitaraa. 5 vuotias tyttö oli vilkutellut jollekin näkymättömälle miehelle myös. Muutama kumma valokuvakin paikasta oli, missä näkyy kummituksia. Kamerat tallentaa eri asioita, ku mitä oikeesti näkyy. Samalla kameralla kolmen tunnin aikavälillä otetut kuvat tuosta esiintymislavasta on erilaiset. Tuolit eri asennossa ja erilaisia huonekaluja, vaikkei sitä huonetta oikeesti oltu muutettu.

Tuota kummitustalon paikkaa on alunperin pidetty hirttopaikkana. Whaley osti paikan 1855 ja talo valmistu 1857. Se toimi oikeustalona, kauppana, teatterina ja Whaley'n perheen kotina. Siellä pidettiin myös koulua, tanssiaisia ja pelattiin biljardia. Teatteri aloitti vuonna 1868, mutta lopetti kolmen kuukauden kuluttua, kun teatterin pitäjä Thomas Tanner kuoli. 1869 näytökset alotettiin uudestaan.  Museona talo on toiminu vuodesta 1960 asti.




Ensimmäinen dokumentoitu kummitus on ollut. Yankee Jim eli James Robinson, joka hirtettiin tuolla talon paikalla 1852.

Toinen kummittelija on itse Thomas Whaley. Myös hänen vaimo Anna Whaley on nähty, samoin joku tyttö. Ja heidän kettuterrierin näkönen koira.

Kummitusten jälkeen käytiin syömässä Fred's Mexican cafessa. Kiva sisustus houkutteli syömään. Kaitsu sai juotavakseen jättioluen ruoka saatiin tosi nopeesti. Ihan hyvää evästä. Mulla oli kana toestada ja juusto enchilada, Kaitsulla joku liha enchilada. Molemmat tuli riisin ja mustapapujen kera. Tuo toestada oli vähän niin ku taco, mutta vähän erilailla paistettu.

Sitte käveltiin Herigate parkin kautta pois. Siellä oli hienoja taloja tyhjillään. En tiiä mitä niihin oli tulossa, paperit oli ikkunoissa. Jospa ne johonkin käyttöön otetaan, neki oli 1800 luvun lopulta. Vielä löyty vanha teatteri ja kärry museo, mutta ne ei ollu enää auki ku lähettiin poispäin. Nuo Pieni talo preesialla tyyliset vaunut nähtiin vielä. Hienot! Sitte oliki jo aika lähtee kotiin neidin luo.

Iltasella käytiin neitin kans taas Hiltop community parkissa. Käveltiin jonku pätkää siellä vuorella ja törmättiin matkijalintuun. Siltä löyty kyllä tsirpitystä joka lähtöön. Erimerkkiä voi kattoa netistä, ei ollu puhelin mukana, että oltais ite saatu videota.

Sunnuntaina rupes tuleen kurkku kipeeksi, joten möllöteltiin kotona vaan. Sama homma jatkuu tänään. Jos kävis hakeen kirjastosta lukemista ja keskittyis pötköttelyyn... Tosin neitiki näkee nyt kummituksia tuolle meidän pihapuussa, murisee parvekkeella ja tulee koko ajan mun jalkojen juureen turvaan..

Viikko mennä vilahti!

Niin se vaan viikko meni ilman sen kummempia. Jumppia ja kotonaolemista. Eilen kävin taas pyörälenkin ja tein ruisleipää. Tänään ois vuorossa koiratreffit. Jospa päästäis tuonne puistoon vähän hyppäämään kaverin kanssa. Alkaa neitillä mennä hermot, ku juoksu vaan jatkuu eikä pääsee kamujen kanssa leikkimään. Parina iltana on käyty koirapuistossa potkimassa palloa. Onneks on ollu semmosia aitauksia, ettei oo ollu muita. Ei viiti joka koiralta kysyä, että onko tyttö vai poika :)

Viikonlopun suunnitelma on taas ihan auki. Ens viikon juhannusjuhliin ilmottauduttiin, joten sitä sitte viikon päästä. Ehkä tänä viikonloppuna vois käydä vaikka siellä eläintarhassa. Saas nähdä.

Mutta ei siis edelleenkään mitään uutta ja ihmeellistä. Aurinko paistaa, 25 on melkeen joka päivä ollu lämmintä. Just sopivat kelit. Neitiki vaan möllöttää päivät pitkät parvekkeella. Ois nukkunu siellä varmaan yönki, jos sen vois sinne jättää. Nukku sitte raukka tuossa ulko-oven edessä... Yleensä nukkuu aina makkarissa. Möksö :)

Mutta nyt koiratreffejä kohti Annikan ja Sheenan kanssa! Jos iltapäivällä kerkeis vaikka salille, ku Zumba jää tältä päivää välistä.

Melkeen Mexicossa!

Perjantai-iltana käytiin taas mutka pyöräkaupassa Escondidossa ja neitin kanssa kateltiin maisemia siellä sillä aikaa ku Kaitsun pyörään vaihdettiin osia. Siellä oli perinteiseen jokaperjantaiseen tapaan katuja suljettu vanhojen autojen tapahtuman takia. Hienoja autoja siellä oliki!

Neitiki kulki niin nätisti ihmisvilinässä. Koirat vähä kiinnosti, mutta ihmiset ei sitte yhtään.











Lauantaina suunnattiin sitte aamulenkin ja puuron jälkeen kohti Mexicoa. Tai niin lähelle ku vaan on mahollista tältä puolen päästä.Täältä on n. 50 kilsaa tuonne rajalle. Tuossa näkyy raja-aitaa jo. Suunnattiin tuonne Border Field State Parkiin. Meillä oliki hyvä tuuri, ku olivat ekaa päivää auki, eikä tarvinnu maksaa viittä dollaria, niin ku yleensä. Karua pikkutietä ajeltiin sinne meren rannalle.

 Siinä ollaan raja-aidan vieressä. Härkätaisteluareena näkyy tuossa vasemmalla ja joku majakka tuolla Meksikon puolella. Tässä vähä videota tuolta rajasta. Mönkijöillä rajavartiat kiersi pitkin sitä aidan vartta. Kaks aitaa oli vierekkäin tuossa rannalla.

Siellä näkyy taloja meksikon puolelta ja molemmat raja-aidat.

Puistosta poistullessa piipahdettiin Outlet kylässä. Löyty merkkiliikkeiden poistomyyntejä joka lähtöön. Pikasesti kävästiin muutamissa liikkeissä. Oli kivannäkösiä lenkkareita, mutta jätin vielä välistä. Jos toisen kerran miettis sitte niitä. Sitte tultiin kotiin, käytettiin neiti ulkona ja lähettiin vielä syömään. Perinteisesti taas Souplantationissä käytiin. Olivat uusineet sitä ja meilleki tuli alennuskuponki. Jonot oli ulos asti mutta yllättävän hyvin löyty vapaita pöytiä kuitenki. Ruoka ei ollu hirmusesti muuttunu, vaikka mainostivat jotain lisäjuttuja. Mutta herkullista salaattia edelleen.

Iltasella käytiin sitte neitin kanssa Black Mountainilla. Neiti sai olla irrallaan ja siellä se paineli menemään ilman että välitti yhtään missä me mentiin. Ilmeisesti pupujen perässä huiteli pitkin pusikkoa. Ja tuliaisina saatiin sitte häätää yli 30 punkkia neitistä kotona, ennen ku päästiin rauhottumaan illan viettoon. Seuraavana päivänäki löyty vielä muutama, mutta kiinni ei ollu ku muutama.

Sunnuntaina käytii Ikeassa. Saatiin vihdoin ostettua lasit ja lepotuoli terassille. Loppupäivä oltiin sitte neitin kans kotosalla, Kaitsu joutu käymään töissä vielä iltasella. Tänään perinteiseen tapaan joko sali tai pyörälenkki.