La Jolla sunnuntaina

Tiistaissa mennään, aamucrossi ja steppi takana ja ruisleipätaikina taas nousemassa. Jos nyt saatais vähän pehmeempää leipää, edellisessä meinas hampaat hajota...

Tässä muuten vielä videota lauantain ilmailumuseosta.

 Sunnuntaina lähdettiin sitte ajelemaan rannikolle. Neiti jäi taas kotiin nukkumaan. Ensimmäisenä ajettiin Mount Soledad vuorelle. Kukkulalla oli sotilaiden muistomerkki. Seinät täynnä mustia muistolaattoja kuvien kera. Hienot maisemat sieltä oli ympäri San Diegoa. Ja kylmä. Meillä paisto aurinko lähtiessä, mutta rannikolla ei ja tuuli tosi kylmästi. Tuli takkia ikävä :) Ihan niin ku Suomessa syksyllä :)

 Sitte ajeltiin rannikkoa pitkin La Jollaan. Taas vähän hienompi paikka. Kivan näkösiä liikkeitäki siellä oli, mutta pitää käydä vähä lämpimämpänä päivänä kattomassa tarkemmin mitä siellä oikeen oli. Kalliita autoliikkeitä ja jossain liikkeessä näky vartiaki pihalla. La Jollallan rannikolta löydettiin nuo hylkeet köllimästä. Niitä oli kiva seurata. Ja pelikaaneja lenti monta parvea yli. Ja tässä taas pari videota hylkeistä.

 Sitte taas matka jatku eteenpäin rannikkoa kohti. Reippaan kokonen mänty sattu matkan varrella myös. Sitte suunnattiin Pacific Beachille. Siellä oli sotilaiden hautoja korkeella kukkulalla molemmilla puolilla. Tarkoissa suorissa riveissä. Sieltä ajeltiin kotiin ruuanlaittoon ja neitin luo. Possupapupataa  a la Kaitsu. Melkeen parempaa ku hirvipapupata ala Seija :)

 Sitte pääsi neiti touhuamaan iltalenkille koirapuistoon. Powayssa oli onneks tyhjä aitaus, johon päästiin pelaamaan palloa neitin kanssa. Kyllä oli neitillä hauskaa! Hirmusia hyppyjä pallon perässä!

Sitte leikkijälle iski väsy ja suunnistettiin kotia kohti. Matkan varrelle sattu vielä yks liukumäki, mitä äitin piti päästä kokeileen. Ihan liian vanha, ei uskalla enää :)

Eilen löydettiin tuosta pikkumatkan päästä Black mountainilta kiva reitti. Tosin ei oikeen osattu kulkea sitä oikeen, joten piti vähän tarpoa iltahämärässä pitkin pusikkoa, että päästiin reitille ja takas autolle. Mutta kerkettiin kuitenki ennen pimeää. Vähän jännitystä elämään :) Kokeillaan ens kerralla sitte vähä eri suuntaan tai eri päin tuota samaa reittiä. Viivi ainaki tykkäs tuosta. Tosin joutuu aina välillä ottaan neitin kiinni, ku siellä oli piikkilankoja välillä. Niitä neiti ei osaa varoa.

Mutta nyt tarvii ruveta kurkkimaan mitä ruisleipätaikina sanoo tällä kertaa. Veikaan, että nyt tuli liian vetelää, ku viimeks tuli liian kovaa.