San Diegon Old Town eli vanha kaupunki

 Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen kattelemaan San Diegon vanhaa kaupunkia. Se oli kyllä vielä hienompi paikka ku mitä aateltiin. Se oli tehty oikeesti vanhan ajan kyläksi. Kaikki talot oli vanhoja ja putiikkien myyjät pukeutu vanhanajan asuihin. Saatiin sopivasti auto parkkiin alueen toiseen päähän ja sieltä lähdettiin kiertelemään. Heti ensimmäisenä tuli vastaan nuo vanhanajan hevoskärryt. Sikarikaupassa oli paljo sikareita, sytyttimiä ja hirveesti piippuja. Polttajan unelmapaikka varmaan.



Siinä vieressä oli sitte Wells Fargo museo. Eli Amerikan vanhimpia pankkeja. Tuommosilla kärryillä ne kuletti postia sillon aikanaan. Hienon näköset. Tuli ihan pieni talo preerialla telkkarisarja mieleen noista kärryistä ja maisemista muutenki. Pankin vierestä löyty Ensimmäinen San Diegon oikeustalo, jonka takapihalla tuo videossa näkyny tyrmä oli.

Ja karkkikauppa oli kyllä aika herkullinen. Hirmu jonot, joten jätettiin karkit välistä tällä kertaa. Ehkä ens kerralla sitte, varmasti käydään tuolla toisteki.

 Välipalaa haukattiin jäätelöpaikasta. Mansikkajuustokakkujäätelöä ja tuota currosta. Eli taikinasta tehty pötkö, jossa oli kinuskia sisällä ja kanelia ja sokeria päällä. Oli hyvää, ilmeisesti jotain meksikolaista herkkua tuo. Tosi paljo oli kaikenlaisia meksikolaisia juttuja myytävänä. Ruukkuja ja koristeita ja vaatteita. Ostin tuommosen hienon perhoshiusjutun sieltä yhdestä kojusta.

 Matka jatku Immaculate Conception Churhin kautta hautausmaalle. Hieno alttarimaalaus tuolla kirkossa. Ihan erilainen ku mitä Suomessa. Tuo olikin muuten ensimmäinen kirkko täällä San Diegossa, missä on käyty. Kirkon jälkeen kierrettiin kojukujan läpi. Lauantaisin tuolla on erilaisia kojuja, jossa ihmiset myy käsitöitä.

Sitte kierrettiin tuonne vanhalle hautausmaalle, El Campo Santo Cemetery oli paikan nimi. Siellä oli noita vanhoja hautaristejä ja jossain oli pitkä tarina ihmisestä, joka siihen oli haudattu. Oli mies, joka oli hirtetty soutuveneen varastamisesta. Kaveri oli luullu, että tuomari laskee leikkiä ku oli kuullu tuomionsa. Karua. Myös kummitustalon Thomas Whaley oli haudattu tuonne.

 Hautausmaan vieressä oli sitte Sheriffi Museo. Siellä oli kaikenlaista sheriffi tavaraa aikojen varrelta. Melkonen kokoelma erilaisia pistooleja ja kaikkee poliisitoimiston tavaraa. Poliisimoottoripyörääki pääsi kokeileen!













Ja Kaitsu parka joutu poliisien kouriin matkan varrella.....

Sitte tutustuttiin paikalliseen kummitustaloon, Whaley houseen. Sen kerrotaan olevan yksi USA:n kummittelevin talo. Tällä kertaa ei törmätty kummitukseen. Vanha nainen kerto kummitusjuttuja sielä yläkerrassa. Jonku suomalaispariskunnan lapsi oli nähny talon koirakummituksen. Se oli osottanu sormella lastenhuoneeseen ja sanonu että vuh vuh. Lapsi ei ollu tienny, että talossa oli ollu koira. Ja vanha nainen sanoi nähneensä kerran sen koiran ja kerran talon emännän soittamassa kitaraa. 5 vuotias tyttö oli vilkutellut jollekin näkymättömälle miehelle myös. Muutama kumma valokuvakin paikasta oli, missä näkyy kummituksia. Kamerat tallentaa eri asioita, ku mitä oikeesti näkyy. Samalla kameralla kolmen tunnin aikavälillä otetut kuvat tuosta esiintymislavasta on erilaiset. Tuolit eri asennossa ja erilaisia huonekaluja, vaikkei sitä huonetta oikeesti oltu muutettu.

Tuota kummitustalon paikkaa on alunperin pidetty hirttopaikkana. Whaley osti paikan 1855 ja talo valmistu 1857. Se toimi oikeustalona, kauppana, teatterina ja Whaley'n perheen kotina. Siellä pidettiin myös koulua, tanssiaisia ja pelattiin biljardia. Teatteri aloitti vuonna 1868, mutta lopetti kolmen kuukauden kuluttua, kun teatterin pitäjä Thomas Tanner kuoli. 1869 näytökset alotettiin uudestaan.  Museona talo on toiminu vuodesta 1960 asti.




Ensimmäinen dokumentoitu kummitus on ollut. Yankee Jim eli James Robinson, joka hirtettiin tuolla talon paikalla 1852.

Toinen kummittelija on itse Thomas Whaley. Myös hänen vaimo Anna Whaley on nähty, samoin joku tyttö. Ja heidän kettuterrierin näkönen koira.

Kummitusten jälkeen käytiin syömässä Fred's Mexican cafessa. Kiva sisustus houkutteli syömään. Kaitsu sai juotavakseen jättioluen ruoka saatiin tosi nopeesti. Ihan hyvää evästä. Mulla oli kana toestada ja juusto enchilada, Kaitsulla joku liha enchilada. Molemmat tuli riisin ja mustapapujen kera. Tuo toestada oli vähän niin ku taco, mutta vähän erilailla paistettu.

Sitte käveltiin Herigate parkin kautta pois. Siellä oli hienoja taloja tyhjillään. En tiiä mitä niihin oli tulossa, paperit oli ikkunoissa. Jospa ne johonkin käyttöön otetaan, neki oli 1800 luvun lopulta. Vielä löyty vanha teatteri ja kärry museo, mutta ne ei ollu enää auki ku lähettiin poispäin. Nuo Pieni talo preesialla tyyliset vaunut nähtiin vielä. Hienot! Sitte oliki jo aika lähtee kotiin neidin luo.

Iltasella käytiin neitin kans taas Hiltop community parkissa. Käveltiin jonku pätkää siellä vuorella ja törmättiin matkijalintuun. Siltä löyty kyllä tsirpitystä joka lähtöön. Erimerkkiä voi kattoa netistä, ei ollu puhelin mukana, että oltais ite saatu videota.

Sunnuntaina rupes tuleen kurkku kipeeksi, joten möllöteltiin kotona vaan. Sama homma jatkuu tänään. Jos kävis hakeen kirjastosta lukemista ja keskittyis pötköttelyyn... Tosin neitiki näkee nyt kummituksia tuolle meidän pihapuussa, murisee parvekkeella ja tulee koko ajan mun jalkojen juureen turvaan..