Eilen meinas tehdä tiukkaa combattiin kerkeämisen kanssa, mutta kerkesin sinne ja vielä kirjottamaan työsopparin sen jälkeen. Nyt on sitte nimi alla eli syksystä alkaen tämä tyttö rupee vetämään gymstick-jumppaa. Ja todennäkösesti myös kuntojumppaa lauantaisin. Hyvä juttu, sai tuon nyt alta pois. Ja tietää ruveta valmistamaan ohjelmia syksyä varten:)
Combatti oli kevyempi ku mitä pelkäsin, kevennettynä piti ottaa, mutta selvisin loppuun asti ihan ok ja karmeat pakaraliikkeetki tuntu helpommilta kun viimeksi. Ehkä kroppa tarvi tuon levon, nyt ei oo enää jalatkaan niin jumissa ja muutenki ihan hyvä olo. Tästä se lähtee, pumppi vuorossa tänään!
Illan haasteena on saada yksi kaveri innostumaan liikunnasta ja syömisistä niin, että saadaan painoa alaspäin. Saas nähdä miten tuo onnistuu. Harmi, että asuu sen verran kaukana, että ei voi aina itse olla kiskomassa lenkille. Kasvissyöjä, joten syömisetkin joutuu miettimään vähän eri tavalla. Mutta mukavaa vaihtelua mulle:)
Viime aikoina olen lueskellu pari kirjaa,
Paulún, Fredrik: Isodieetti : laihdu kilo viikossa
Paulún, Fredrik: Verensokeriblues : kirja glykeemisestä indeksistä
Ja nyt vasta huomasinkin, että ovat samalta tekijältä. Mielenkiintoista, sillä ajatukset noissa olivat hieman erilaiset. Ensimmäisessä syödään 30% hiilihydraatteja, 30% proteiinia ja 30% rasvaa, noin suunnilleen. Eli suomalaisten suositusten vastaisesta vähähiilihydraattisesti. Toisessa kirjassa perehdyttiin glykeemisen indeksin ruokiin ja niiden mukaan syömiseen. Noita lukiessa tuli taas kerran mieleen se, että laihduttamiseen malleja on monia. Oikeaa tapaa pohtiessa ja paljon lukiessa tuntuu joutuvan enemmän hukkaan sen suhteen, miten oikein tulisi syödä. Ravitsemusalan asiantuntijat suosittelevat jokainen vähän erilaista menetelmään. Mikä niistä sitten on oikea ja mikä väärä? Jokainen ei kuitenkaan voi kokeilla kaikkia dieettejä tai ruokavalioita löytääkseen sieltä itselleen sopivan menetelmän. Itsestään selvää on, että laihtuu jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Se, miten tuon tekee onkin sitten eri asia.
Siinä mielessä molemmissa kirjoissa oli sama sanoma, proteiineja ja hyviä hiilareita ja hyviä rasvoja syömällä nälkä pysyy paremmin kurissa, kun verensokeri ei heittele ja aiheuta nälkää. Ja kun ei ole nälkä, ei tule syötyä liikaa. Siis laihtuu. Vielä kun joku ratkaisisi sen, miksi herkujen himo iskee joskus vaikka miten on kylläinen ja miten se saadaan taltutettua oikein. Siinäpä pohdintaa tälle päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti