Olipas eilen taas reipas päivä. Ensin töitten jälkeen pikasesti combat- tunnille, kotiin, pikasuihku ja syönti ja ortopedille kuunteleen tuomio jalasta. Diagnoosiksi tuli kondromalasia eli ilmeisesti rusto pehmenee. Tai on pehmentyny jo lapsesta asti ja sama vika toisessa polvessa myös, iän mukana alkaa vaivata enemmän. Röntgenkuvassa näkyvä luunpala on aika normaali, jänteen kiinnittymisessä lapsena syntyny ongelma, jonka ei pitäis haitata mitään. Ja hoitona polveen glukosaminin syöminen jatkuu ja fysioterapialla pitäis saada reiden lihakset niin hyvään kuntoon, että pysyy polvi kunnossa. Siis pumppiin tänään, se tekee varmaan hyvää:) Sen verran nopea lääkäri oli, etten kerennyt etes kysyä, että miten nopeasti tuo pahenee ja haittaako liikuntaa tai saako liikkua ihan normaalisti kuitenki. No näillä mennään. Pitänee netistä kaivaa lisätietoa asiasta jahka kerkee.
Ilta muuten sujui reipppaasti, kasvimaa on taas putsattu rikkaruohoista (ainaki enimmät..) ja retiisit ja nauriit harvennettu. Varastosta lähti siivouksessa roskiin pussillinen tavaraa ja siivous jatkuu myöhemmin. Ja reissuvaatteet on suunnilleen valittu ja puolen vuoden aikana kertyneet monisteet löysi vihdvoin viimein tiensä kansioon. Melko paljo touhua yhelle iltaa. Hyötyliikuntaa tuoki:) Combatissa huomas kyllä, että flussa vaivaa vielä eli kevysti piti ottaa vielä. Jospa se siitä vähitellen hellittää. Sain jopa iltasella venyteltyä, lääkäri kertoi, että pohkeita pitäisi venytellä pari kertaa päivässä... Kun nyt etes sen kerrankaan sais tehtyä, jääny viime aikoina oma venyttely vähemmälle, tosin luistelijatyttösen kanssahan ollaan venytelty melkeen joka harjoitusten yhteydessä ja niitä viime viikolla olikin useammat. Tällä viikolla harjoitukset hoituu oikean valmentajan toimesta, joten pitänee itsekin muistaa ottaa venyttely iltaohjelmaan taas:)
Tänään pitäis tutkia nuo pari ruokapäiväkirjaa ja tehdä ohjeistuksen syömisten parantamiseen. Ihan hyvältähän nuo näytti, syömisrythmi ja kerrat vähän hukassa. Mutta ne kuntoon ja vähän liikuntaa lisää niin eiköhän ne kilot rupea karisemaan näiltäkin asiakkailta:) Tosin helppohan se on sanoa, että syö näin. Aina se ei vaan ole niin yksinkertaista. Saliohjelmatkin sain tehtyä ja ohjeet kirjoitettua, vielä jos iltasella tarkistais, että kaikki meni niin ku pitiki ja kirjottais muut ohjeet liikuntaa varten. Sitte ei tarvi kun valmistautua ohjelmien ohjaamiseen ja kuntotestaukseen. Ja jos vaikka kerkeis jatkamaan sitä varaston siivoamista:) Tosin iso kasa kesävaatteitakin odottaa silittäjäänsä, helle vaanii joten pitänee tarttua silitysrautaan, mikähän vuosi se mahtaa olla kun viimeksi olen moista kapistusta käyttänyt... Ei ole mun lempikapine. Ja kai tuosta lämmöstäki pitäis nautti kun sitä kerran on tarjolla! Siis kaikki kynnelle kykenevät ulos aurinkoon!
Hei! Sattumalta eksyin blogiisi ja juuri tähän postaukseen. Sana kondromalasia on itselle tullut tutuksi viime aikoina, kun kipuilevaan polveeni olen yrittänyt diagnoosia kehitellä. Millaiset oireet sulla oli/on? En kerennyt vielä sen tarkemmin aiempia tekstejäsi lueskella, josko niissä olisit oireistasi kertonut, mutta kiitos jos haluat vastata :)
VastaaPoistaHei, ja tervetuloa!
VastaaPoistaNuo polvivaivat on jatkunu vuosia, toissa talvena ne diagnosoituun juoksijan polveksi, sillon kipu tuntui juostessa ja muuten polvea koukistaessa tuossa polven ulkosyrjällä. Viime marraskuussa kipu alkoi yhtäkkiä jumpassa, sen jälkeen ei jumpat eikä juoksu sujunu ilman kipua vaikka pidin taukojakin. Talven aikana kipu vaihteli paikkaa, välillä ulkosyrjällä, välillä keskellä polvilumpion päällä. Pääasiassa juoksuissa ja jumpissa tuntui ikävänä pistävänä kipuna, pyöräilystä ei tiennyt mitään ja jalkakyykkyjä ja sellaisia pystyi tekemään, mutta heti jos jalkaterää piti kääntää, niin kipeää kävi. Ja combatin nopeat liikkeen vaihdot tuntuivat ikävänä tuntemuksena kivusta varoittaen ja muutenkin pieniä kyykkyliikkeitä joutui varomaan. Ja portaita laskeutuessa polvi piti hirveää napsumista ja pahimpana aikana kävi myös kipeää laskeutua. Nyt oon taas pari viikkoa liikkunu ja jumpannu täysillä, eikä polvessa ole enää pienintäkään epävarmuutta missään liikkeissä. Eli näyttäyis siltä, että glukosamiini voitelee polvia niin, että kivut pysyy pois, ainaki vielä. Katsotaan sitten, mikä on tilanne marraskuussa, sillon tuo jostain syystä aina ärtyy joka vuosi. Kesäisin pysyy kunnossa, vaikka silloin juoksen lähes päivittäin.