Sitä ollaan taas puolessa välissä viikkoa. Tai no, enää yks aamu toivottaavasti edessä, jos vaikka sais perjantaina vapaaksi ja pääsis maalaileen ikkunoita kotipuoleen. No, pääsis ja pääsis, mutta lupasin mennä avuksi ni ei kai tässä muu auta...
Aamusella mittailtiin taas lempiasiakasta, ja hienosti oli taas kerran senttejä lähteny, kuukaudessa katosi taas 11 senttiä ympärysmitoista. Huikeaa:) Kilojakin on karissut tasaisen tappavaan tahtiin puoli kiloa viikossa ilman liian tiukkaa kärvistelyä, joten hyvin menee. Mietittiin yhdessä, että mikä siinä on, että vaikka kuinka paljon lähtee senttejä niin peilistä silti katsoo aina vaan läskejä pursuava ihminen. Sitä on joskus tosi vaikee ite älytä, miten paljon sitä oikeesti on kutistunut. Vaatteistahan se monesti huomaa, mutta ilmeisesti pää tottuu niin siihen tasaisesti ja hitaasti kutistuvaan peilikuvaan, että itse luulee, ettei mitään eroa näy. Ihmiset, jotka näkee harvemmin saattaa tuon huomata paremmin ja mikäs sen mukavampaa kuin kuulla kommentteja laihtumisesta. Ja toiset huomaa muissa muutokset paremmin kuin toiset. Ja yhtä lailla jotkut huomaavat omat muutoksensakin, eivätkä huomaa niitä mahdollisia jäljelle jääviä makkaroita ollenkaan. Pääkopan toiminta on kyllä ihmeellistä.
Suurinta pudottajaa on tullu seurattua nyt aktiivisesti telkkarista ja ei voi kuin ihmetellä, että millä ihmeellä ne naisetkin siellä laihduttaa 2-4 kiloa viikossa!? Ja sama on jatkunut viikosta toiseen jo 3kk ajan...Jos tämmönen tavallinen tallaaja saa tyytyä siihen puoleen kiloon ni haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa katsomassa, että miten nuo pudottajat oikeen liikkuu ja syö. Mutta se ei valitettavasti taida olla mahdollista, pitäis käydä tutustumassa ohjelman nettisivuihin, jos siellä paljastettais jotain hyödyllistä. Siis joo, kuluttavat paljon ja syövät vähän, mutta eihän olemattomilla syömisillä jaksa liikkua koko aikaa (tosin mistäs mä tiedän liikkuuko ne muuta ku sen mitä telkkarissa näytetään:) ). Ja onhan niillä sitä ylimääräistäkin, mutta aiempinakaan kausina eivät ihan noi tasaisesti ole saaneet tuota laihdutusta jatkumaan viikosta toiseen. Mutta tämä arvotus jäänee ratkaisematta, hyviä ajatuksia saa esittää:)
Eilinen pumppi todisti, että combatin jälkeen oli kädet muusia, joten käsitreeni oli yhtä tuskaa. Mutta siitä se, tänään ois ajatus mennä käymään salilla, kun muuten jää koko viikon salitreeni välistä kun ei viikonloppuna sitä mahdollisuutta ole. Tiiän kyllä, että pumpin ja salin väliin kannattais jättää välipäivä, mutta sitte tuleeki kolmen päivän lepotauko, jospa se auttaa. Ja toisaalta, toinen vaihtoehto tänään ois steppi, mutta just sain tuon kantapään ja sen kantakalvon tulehduksen rauhottumaan combatin jäljiltä niin, että pääsen kävelemään ilman kipua. Ei oikeen huvittais hankkia sitä heti takasin stepissä. Tympeä vaiva, joka tuo saa riesakseen... Liikkuja ei tervettä päivää ilmeisesti näe, ainakaan meikäläisen elämässä... Polvi kun paranee niin kantapää alottaa. Ja siihen väliin flunssa. Mitähän seuraavaksi. Tosin pelkään, että tuo kantapää jatkaa vaivaamistaan pitemmäksiki ajaksi... Mutta päivä kerrallaan tätäkin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti