Safariparkissa!

 Jopas on taas aikaa vierähtäny edellisestä raapustelusta. Neitiä koki kauhunkokemuksia koirapuistossa, kun joku susikoira päätti käydä sitä purasemassa, vaikka tytsi vaan leikki omalla pallollaan. Ei onneks tullu mitään, haava parani hyvin ja neitille ei jääny koirakammoa. Susikoiria muistuttavia koiria pelkää, eilen käytiin koirarannalla ja siellä huomas, että muuten ei pelkää ollenkaan, mutta tiettyjä koiria vaan. Uintiharjotukset etenee, tekniikkaharjottelua tarvittais, nyt seisotaan kahella jalalla ja kauhotaan tassut ilmassa ku pallo menee vähä kauemmaksi :) Sit ku on pallo suussa ni osataan uida ihan hienosti takas rannalle eikä aina tarvi tulla etes rannalle asti, saattaa jo jättää pallon veteen ja jää iteki sinne luuraileen.

 Iskäki saatiin kotiin. Ihan innokkaasti tytsi otti vastaan, mutta ei vielä ekan viikon aikana ollu ihan iskän lumoissa, mutta nyt alkaa taas oleen se tuttu meininki, että iskä on paras eikä mulla niin väliä... Varmaan mun Suomiloman jälkeen ei taas välitä musta tippaakaan. Niin sain suomiliput hommattua. Pomo ei tykänny oikeen, kun kuuli. Ois pitäny hänelleki ilmottaa aikasemmin. Toiselta pomolta varmistin moneen kertaa, että on ok, tältä toiselta en sitte kysynykään enää, ois vissiin pitäny... Mutta näillä nyt mennään, joutuvat pärjäämään pari viikkoa ilman mua.

 Lauantaina käytiin tutustumassa Safariparkkiin Escondidossa. Ihan mukavia eläimiä ja kiva nähä noita vähä isommissa aitauksissa kun mitä San Diego Zoossa. Ja muutenki mukavannäkönen paikka. Oli täälläki osa pienissä aitauksissa, mutta ihan safarimeininkiä pääsi onneks katteleen myös. Ilveksen sukusen kissaeläimen esitelyssä oltiin ja tunti jouduttiin jonotteleen sitte tonne safariajelulle, mutta kannatti kyllä. Eli kirahveja ja virtahepoja, seeproja ja noita antilooppien sukusia eläimiä.

Safarilla pyörittiin nelisen tuntia ja sitte käytiin vielä Souplantationissa syömässä salaattia ja keittoja ennen kotiin lähtöä. Sunnuntaina vietettiin aikaa kotosalla ja koirarannalla. Ihan rento viikonloppu siis.

 Tällä viikolla onki vähä täyteläisempi viikko. Jumppia ei oo ku kuus tällä viikolla, mutta kahtena päivänä opettelen tenniksen peluuta pari tuntia aamusella ja Suominaisten kanssa koitan keritä lounaalle Escondidoon vielä tenniksen jälkeen. Kaupassa pitäis keretä käymään ja koittaa saaha kickboxiin uus ohjelma harjoteltua, ku vihdoin saatiin videot siihen. Taitaa jäähä ens viikkoon. Ja kun vedän zumbaa taas pitkästä aikaa ni sitäki pitäis kai harjotella jossain välissä...

Tänään ruisleivän leipomista ja huomenna tarvis varmaan taas siivota. Tänään on tullu pyykättyä omia ja tytsin kamppeita. Neiti sai viikonloppuherkkuna polvilumpiota ja sottaa sillä aina kaikki petivaatteensa.

Muuten ei mitään ihmeellistä Ameriikan auringon alla edelleenkään. Chuze fitnesistä kyselivät tuuraajaksi, mutta ei oo kuulunu mitään sen jälkeen ku vastasin, että kyllä mulle käy. Ja nyt oli Crunchistaki tullu postia, että siellä ois tunteja auki, mutta ovat niin kaukana, että jätän ne nyt välistä kuitenki. Eli hommia riittää onneks :)

Jännitystä elämään välillä...

Niin se loppuviikko vierähti, vähä eri lailla ku alunperin oli ajatus. Torstaina pyörälenkki siirty perjantaille ja sitte lopulta perjantai vaihtu kotipäiväksi. Torstaina päivä kulu ihan normaalisti iltalenkkiin asti. Sitte skypessä jutellessa naureskeltiin, ku tytsi oli niin väsyny eikä jaksanu mitään. Samalla ihmettelin laatalle ilmestynyttä lätäkköä. Neiti kun ei tapaa sisälle pissata eikä ollu mitään hajua millon se sinne oikeen oli ilmestyny. Hampaitten pesulle mennessä kuuntelin, että nyt tytsi oksentaa. Siivosin sen pois, neiti ei lotkauttanu eväänsäkään sinä aikana. Sitte oli aika lähtee käymään iltapissalla. Siinä vaiheessa huomasin, että jotain on vialla, ku ei neiti halunnu nousta ylös. Nostin tytsin ylös ja säikähdin, kun en saanu sitä liikkeelle ollenkaan, tuntu ettei takajalat pidä ollenkaan. Nousi jalolleen, mutta huoju ihan kummasti. Samalla katoin, että oli pissannu alleen. Kannoin tytsin alas, mutta ei se suostunu ku istumaan, joten ei muuta ku tytsi takas ylös ja miettimään, että mille aletaan. Tytsi sai jonku ihme raivokohtauksen yhtäkkiä, juoksi ympäri olohuoneessa, haukku ja murisi ihan hulluna. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että halvauksen sijaan sillä on joku myrkytys tai jotain ja ei muuta ku selvittään, että missä lähin ensiapuasema. Semmonen löyty Powaysta, alle kymmenen kilometrin ajelun päässä.


Lähtiessä neitiä houkutti enemmän puput, jonkuverran rupes takajalat pelaamaan, mutta päätettiin kuitenki käydä tarkistamassa tilanne. Lääkärillä ootellessa neiti tärisi peloissaan ja kyhjötti vaan ovella. Penkin alle piiloon tutkimushuoneessaki. Lääkäri tutki ikenet ja oireitten perusteella epäili ampiaisen tai hämähänkin piston aiheuttamaan allergista reaktiota. Verikokeet otettiin ja nestettä ja jotain allergialääkettä laitettiin tytsiin ja kun ei verikokeissa mitään näkyny niin päästiin kotiin toipumaan. Tytsi ois mieluummin jääny eläinlääkäriaseman pihalle vaan makaamaan, vikisi vaan raukka... Joskus kahen jälkeen yöllä oltiin kotisalla, loppuyö meniki vahtiessa, että tytsillä on kaikki hyvin. Ei liikahtanu koko yönä mihinkään. Mutta lääkkeet ja lepo autto, aamulla tytsi jo nousi ylös ihan normaalasti ja käytiin pienellä kävelyllä. Väsyny tyttö oli monta päivää ja tuntuu että vieläki on vähä väsymystä ilmassa, vaikka jätin parin päivän jälkeen antihistamiinin antamatta, ku ei näyttäny olevan tarvetta.  Tällä kertaa selvittiin onneks säikähyksellä!

Lauantaina piti vielä aamulla kattoa, että mikä tytsillä on olo, uskallanko lähtee Irvinen workshoppiin päiväksi mutta ku ei tuntunu tytsillä olevan mitään hätää ja ihanat hoitajatki uskalsi tytsin ottaa, joten vietin päivän jumppia opiskellen. Ihan hyvin suju puolentoista tunnin ajomatkaki, mennessä hirmunen ruuhka, tullessa pääsin nopeesti kotiin. Nyt ois tiedossa miten bodyworksiä ja kickboxia pitäis vetää. Pitäis vaan opetella ja ottaa käyttöön ne ohjelmat... Ei kyllä houkuttele yhtään, että kaikilla pitäis olla sama ohjelma. Ois kiva pitää jotain omaa kuitenki. Mutta katotaan ja kysellään, miten tuon kans menee.

Viime viikolle sain onneks loppuviikkoon useemman lepopäivän, mutta silti tuntu eilisillan ja tän aamun kickboxi raskaalta. Tänä aamuna oli vielä perään bodyworksin tuuraus ja iltapäivällä pitäis löytyä vielä virtaa vetämään toinen kickboxi. Ja zumbaaki kysyivät vielä tuuraamaan, mutta kyllä kolmessa menee jo munki raja. Loppuviikolla onki sitte sunnuntaihin asti yks jumppa päivässä, jos ei mitään yllätystuurauksia jostaina putkaha. Muuten ei mitään ihmeellistä tällä suunnalla. Jumppia ja auringonottoa, neitin lenkkeilyjen lisäksi tietenki :)

Loppuviikkoa eletään taas. Jumppia on riittäny tälle viikolle 5, maanantaina ja tiistaina alko jo jalat painaa, joten eilisen jumpan jälkeen onki aika ottaa vähä rennommin. Tänään siis lepopäivä, neitin lenkkejä lukuunottamatta. Ens viikolla onki sitte taas joka päivä jumppia. Mua pyydettiin ottaan kans vakituntia lisää, joten nyt sitte pitää jaksaa ajella Sorrento Valleyhyn kahtena iltana ja yhtenä päivänä. Jospa sinne viittii ajella. Toista tuntiahan mä oon tuurannu jo monena viikkona ja maanantaina tuntia tuurasin tällä viikolla. Noitten vakituntien lisäksi on sitte useempia tuurauksia eri puolilla.

Tämä viikko on sujunu entiseen tapaan, jumppia, auringonottoa ja ihan vaan lötköilyä. Tai tää loppuviikko toivottavasti mahduttaa sen lötköilyn ku eilen oli vähä kiireempi päivä. Kävin parissa jumpassa ja kaupassa, sitte kipitettiin kaverille kylään, siivottiin ja sitte oliki taas iltajumpan ja myöhäsen iltalenkin aika. Huomenna vois sitte käydä pyörälenkillä ja ottaa muuten rennosti.

Lauantaina pitäis mennä sinne Irvineen workshoppiin. Omia jumppia suunnittelin, mutta jätin ne nyt tauolle, kun koulutukset pitää sisällään opit siitä, että miten noita jumppia pitäis pitää. En viiti suunnitella uutta ohjelmaa, ennen ku kuulen, että miten se pitäis tehä. Haluavat yhteinäisen linjan jumppiin, joten ihan mikä vaan ei oo sallittua... Enköhän mä kuitenki aika paljo tosta suunnitelmasta voi hyödyntää, mutta sittepä sen näkee. Ei oo kuulunu siitä toisesta lähtiästä mitään, pitää kattoo josko huomenna kyselis, että mennäänkö yhessä vai ajelisko suosiolla ihan ite. Neiti menee hoitoon siksi aikaa, varmaan yhentoista aikaan pitäis lähtee jo. Ja mahollisesti aamulla voi joutua tuuraamaan vielä jumpan, seki selviää huomenna.

Neiti oottelee edelleen iskää kotiin, varsinki illalla ja yöllä. Mutta ei oo kovin pahasti mulle kiukutellu onneks. Koitettu käydä pitkiä lenkkiä ja leikkiä. Mutta nyt nauttimaan auringosta!

Jumpaten, möksöttäen ja lenkkeillen!

 Lauantai-iltapäivässä ollaan. Iskää ootellaan edelleen kotiin... Tiistaina neiti jäi ovelle nukkumaan yöksi, ootteli vissiin että kyllä se iskä sieltä varmaan tulee. Muina öinä on tullu nukkumaan iltasella omalle paikalleen, mutta jossain vaiheessa yötä menee ovelle nukkumaan ja oottamaan. Raukka... Aina ku kuuluu ääni hyppää ylös kattomaan, että joko nyt tulee. Keskiviikkona ku olin jumpissa illan yli ruoka-ajan oli tytsi innossaan, mutta ryntäs heti ulos kattomaan, että hainko iskän, tuleeko seki. Ei meikäläinen eikä ruoka paljo kiinnostanu... Saas nähä millon tuo ikävä hellittää. Nyt jo kuitenki leikkii aamulla ja illalla leluilla, nekään ei kiinnostanu pariin ekaan päivää.

Mulla aika kuluu jumpissa.  Normijumppien lisäksi vedin ekaa kertaa elämässäni Zumbaa, ja ihan hyvin meni ja joku jopa tykkäsi mun tunnista :)Tuurauksia putkahtelee koko ajan, parin iltana on tullu viestiä, että voinko vetää seuraavan päivän zumban, joten tällä viikolla vedin neljä zumbaa. Tänä aamuna Gweni soitti puoltatuntia ennen tunnin alkua, että oonko tulossa, voinko vetää tunnin. Joten tämä viidon saldona on yheksän vedettyä jumppaa. Ens viikolleki on tuurauksia, tällä hetkellä ei ois ku viis jumppaa, mutta saas nähä montako niitä lopulta on. Parina iltana joutuu olemaan iltalenkkiaikaan jumpassa, joten neitillä on taas ikävää kotosalla ruokaa ootellessa.












Jumppien lisäksi me on "nautittu" helteestä, otettu aurinkoa ja muutenki rennosti kotosalla. Luettu ja katottu telkkaria. Eilen ja tänään suunnittelin Bodyworksiin ja kickboxiin uutta ohjelmaa. Harjotella ei oikeen enää jaksa, huomenna pitäis vielä aamusella vetää yks bodyworks, loppupäivä pitää koittaa pitää lepoa, että jaksaa sitte taas ens viikolla jumpata uudella innolla. Jos ens viikolla ois sen verran väljää, että vois ruveta noita uusia jumppia harjottelemaan oikeesti. Lauantaille ois workshoppi yhestä kuuteen. Neiti tarvii hoitajan, ku tarvii mennä Irvineen asti, n. puoltoista tuntia menee jo matkassa. Saas nähä saanko toisen jumpparin kaveriksi, vai pitääkö koittaa ite osata ajaa. Siinä sitä haatetta onki :) Suurinosa tutuista ohjaajista on ilmeisesti tänään samassa jutussa, yks on tiettävästi lähössä ens viikolla.

Jos huomenna vihdoin jaksais lähtee shoppaileen niin ku aioin jo eilen ja tänään mut en sitte viihtynä lähtee kuitenkaan. Nii ja tänään on moniin kuukausiin satanu vettä! Kastuin jumpsta tullessaki :) Ei ihan mitään pikkusadetta vaan ihan rehellistä sadetta tullu useempaanki kertaa jo. Ihan kumma hajuki tulee ulkoa, ku kaikki paikat saa vettä. Nyt alkaa tuoksuun raikkaalta, ensin tuli joku vanha ummehtunu haju. Neitiki nauttii sateesta, nukkuu nenä ovella, ku ovi on auki. Kattoo tosin vähä kummissaan ku sataa, kerenny jo vissiin unohtaa koko sateen :) Mutta nyt vielä vähäksi aikaa jumppien kimppuu ennen iltalenkkiä. Saas nähä minkälainen rapatassu meillä on, jos vielä pitkään sataa...