Möksökiukuttelua!

Sunnuntai-illassa mennään. Viikonloppu on menny lorvaillessa. Ja jumpatessa tietenki kanssa. Eilen jooga ja zumba, tänään pilates ja sali. Kahen päivittäisen tunnin lenkin lisäksi. Eilen käytiin taas koiriksessa, mutta ei neitiä pallo eikä toisen koirat kiinnostanu, ku muisti että viimeks pois kiertäessä lähti paljo pupuja sieltä kentän päästä, joten sinne oli vaan vailla :) Tänään oli ihan kohtuupäivä kiukuttelussa. Kuvista vois päätellä, että neiti on ollu tosi kiltisti, mutta tuota haukkumista ei saa kuvattua...

 Tämäkin möksötysilme tarkottaa vaan sitä, että kohta kuuluu haukkuminen ja ruveta repimään sohvan reunaa.

Välillä saahaan hetkeksi rauhottumaan äitin jalan viereen nukkumaan...

Kunnes äiti haluaa nousta takas sohvalle... Hetken tuijotus ja haukkuminen alkaa taas.

 Tänään möksötettiin iskän ikävää pää sohvalla kenkkuilun lomassa ja lopulta hetken möksötys lelun vieressä. Siis pelkkä möksö koko koira!

Mutta teinpäs herkullista salaattia eilen! Jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia, kurkkua, cantaloupemelonia ja katkarapuja. Nam!

Kohta taas nukkumaan. Huomenna perinteiseen tapaan aamulenkki, aamumunakas ja sitte pilates ja zumba. Sitä samaa rataa aina vaan :) Ehkä iltapäivällä vois vaikka alotella taas tuota opuksen lukemista. Tiistaina ois sitte taas shoppailupäivä, keskiviikkona leipomista ja siivousta. Viivin unelmapäivä, iskä tulee sillon kotiin :)

Syksy saapuu San Diegoon!

Niin sitä ollaan taas perjantaissa. Viikko katosi taas johonki. Aamu- ja iltalenkkejä, salilla käyntiä ja lueskelua. Siinäpä ne päivät meneeki. Eilen käytiin taas aamulenkillä Black Mountainilla. Ei näkyny kojootteja tällä kertaa mutta kova sumu ja tosi viileetä alkaa olla aamusin ja iltasin. Joutuu jo kaiveleen pitempilahkeisia housuja ja t-paitaa päälle :) Öisin ei oo enää ku 15 astetta, mutta päivällä saa vielä ottaa aurinkoa. Tosin tänään ei aurinko pilkistäny vasta ku yhen jälkeen. Syksy tulee siis tälleki suunnalle!


Eilen kyläilin uuden mukavan suomalaisen luona ja sain tuon ravinto-opuksen luettua. Siis ensimmäisen kerran, tarvii alottaa alusta taas. Nii ja siivottuaki tuli, talo ja terassi. Reipas päivä eilen! Ja uusin kummipoika oli saanu nimen viime yön aikana, onnittelut sinne suuntaan! :)

Neitiki on usko puhuttelun jälkeen, että kenkiä ei mutustella yksin ollessa ja on ollu ihan kiltisti taas. Eilen saatiin iltaruokakänkkiski rauhotettua ihan kohtuudella. Tänään tosin piti sitte aamulenkiltä tullessa pistää rähinä narun kanssa pystöön. Käytiin tuolla jalkapallokentällä leikkimässä ja sotkemassa rapakossa. Ja sai ujutettua päänsä parin verkon läpi aidan vieressä. Pelkäsin jo etten saa sitä pois ollenkaan... Ja sitte koitti vielä aidan alta ryömiä toiselle puolelle hajujen perässä. Ei uskallettu sitte kovin pitkäksi aikaa jäädä, ois varmaan jonku kokon kaivanu mistä ois sujahtanu toiselle puolelle aitausta. Ois vissiin halunnu jäädä sinne tai käydä kotimatkalla kattomassa Sheenaa ku meni viime pätkällä hermot. Aika katua ylittäessä piti ruveta repimään narua, hyppimään ja haukkumaan. Ja muuallakin. Ja samalla vauhilla leikittiin vielä kotonaki sammakon kanssa ennen ku uni voitti. No jospa se nyt taas nukuttais päivän. Tuntuu vähä pyytävän anteeksi aamun rähinää, ku haluaa nukkua koko ajan pää mun jalan päällä. Yleensä nukkuu omissa oloissaan päivisin.

 Iltalenkillä eilen käytiin 4S:llä, tänään sama lenkki tai sitte mennään koirapuistoon. Pitää tuumia kumpi se ois. Neiti ei oikeen koirapuistossa tuu toimeen toisten kanssa. Sillä menee hermot jos joku haluais leikkiä sen kanssa ja pelkää jos toiset koirat ajaa sitä porukalla takaa. Ja ite haluaa sitte leikkiä semmosten kanssa jotka ei välitä siitä :) Mutta koitetaan löytää tyhjä aitaus ni saahaan heitellä palloa yksin. Siinä mielessä tuo jalkapallokenttä on hyvä, hirmu iso eikä näin aamusin oo muita. Iltasella tahtoo olla muitaki. Mutta aamulla tuota rapaa sitte riittää ku kastelevat kenttää.

Ilkimys talossa

Neiti taas keksii. Eilen kävin shoppailemassa matkalaukun täytettä Suomen visiitille. Sillä välin oli ilmestyny sandaali lattialle. Onneks kuitenki ehjä, ei ilmeisesti maistunu tällä kertaa hyvälle. Tänään kävin sitte lyhyellä pyörälenkillä ja sillä välin oli haettu makkarin kaapista (liukuovikaappi, jossa kenkiä lattialla) kenkä ja syöty se pilalle. Neiti vissiin aatteli, että niitä ei tarvita tai nuo kenkätelineen kengät oli jo niin tylsiä...

Eilen käytiin iltalenkillä Powayn koirapuistossa, mutta seki meni ihan vaan heinän mutustamiseksi, ni lähettiin sitte pois ku ei pallolla leikkiminen kiinnostanu. Pallon perässä mentiin kyllä, mutta heinä maistu paremmalta joka potkun jälkeen. Eilen aamulenkillä käytiin tuossa lähipuistossa kattelemassa pupuja ja potkimassa palloa. Sinne tuli toinen koira, joka ois halunnu leikkiä neitin kanssa, mutta meni seki vaan haukkumiseksi. Ja kotimatkalla piti taas kiukutella ja repiä narua. Mistähän tuo känkkis nyt on taas tullu. Kohtuu nätisti on kotona muuten kuitenki, ei mitään ihan hirmusia tappeluja oo ollu. Voi tulla pitkä viikko jos keksii joka päivä jotain yksin ollessaa. Ja vielä pitemmät kolme viikkoa, ku joutuu oleen koko päivän yksin ku ite oon Suomessa...

Yöllä herätetään haukkumalla, kun ulkoa kuuluu jotain ääniä. Nyt ku on yöllä viileempää, ni on ikkunat auki, että vähän viilentyis. Tarvii varmaan ruveta pitämään kiinni, jos tuo haukkuminen jatkuu.

Mutta tässäpä vähä maisemaa lenkiltä. Se San Diegon ainokainen (mun tietääkseni ainaki täällä lähiseudulla) pyörätie. Muuten ajellaan autoteillä.

Viikonloppu loppupuolella

Niin se tämäki viikonloppu meni. Ihan normaaleissa merkeissä salilla käyden, lukien ja lötköttäen. Perjantaina käytiin viihdyttämässä koirakamua. Siellä neitillä riitti virtaa! Touhusi yli viis tuntia pihassa lelujen ja pupujen kanssa ja sitte oltiinki niin väsyä tyttöä, että piti tapella kunnolla pari tuntia. Neiti pääsi livahtamaan sänkyyn (rapasilla tassuilla tietenki) ja sieltä ku komensin pois ni johan tuli semmonen hepuli päälle, että oksat pois. Ravattiin sängyssä, ympäri sänkyä ja taloa eikä mikään rauhottanu puremista ja haukkumista. Ja ku kun sai hetkeksi rauhottumaan, ni sitte toinen koira tuli kattelemaan ja Viivi heräs ja alotti saman riehumisen uudestaan. Meinas loppua hermot ja kaikki, mietin jo, että pitääkö käyä viemässä tappelupukari kotiin. Pihallekaan ei oikeen sitte enää viittiny laittaa, ku oli sprinklerit päällä ja märkää ja likasta piha täynnä. Ilta kymmenestä kahteetoista piti tapella, sitte vihdoin simahti nukkumaan. Kahteen asti ooteltiin kamun omistajia kotiin, sitte päätettiin lähtee kotiin nukkumaan. Lauantaina meinas sitte vähä väsyttää, ku tuo sisäinen kello herätti seittemältä, vaikka ois voinu hyvin nukkua pitempäänki. Jos ei karvanen kello herätä, ni sitte ite herää aikasin :)

Lauantai oliki sitte lötkötyspäivä. Lenkkien lisäksi tietenki. Huomenna vois olla lepopäivä, vois käydä vaikka shoppailemassa. Muuten ei mitään uutta tällä rintamalla.

Viikonloppu edessä!

Niin alkaa olemaan eka yh viikko paremmalla puolella. Neitin känkkäränkkä kiukuttelu ja haukkuminen alkaa vissiin vähä vähentyä. Sitä onki riittäny viime päivinä. Kyllähän se kiukuttaa ku on iskää ikävä. On revitty päivän postit, pahvilaatikoita, yritetty järsiä sohvaa, komennetaan kovalla äänellä, ikistään välillä, leikitään leluilla. Siitä on meijän päivät tehty :)

Yhtenä päivänä leikittiin aamulla puistossa pallolla vaikka kuinka pitkään mutta piti vielä kotonaki saada kaivettua pallo pussista ja lopulta sitte leikin jälkeen simahdettiin pallon viereen nukkumaan.


Nähtiin taas yks kojoottiki yhtenä iltana. Tällä kertaa vähä lähempänä tietä. Ja pimeän tullessa kuultiin kojoottien huutelua Black Mountainilta. Rupee tulemaan pimee niin aikasin, että joudutaan  ruokaa ja lenkkiäki aikastaan, että keritään ennen pimeää. Puoli kaheksalta alkaa oleen jo pimeetä. Nyt on muutamana aamuna ollu tosi viileetä ja sumusta. Ja säätiedot lupaili, että yöllä lämpötila tippuu reilusta alle 20. Vastaavasti viikon verran lämmintä pitäis riittää taas 35 astetta. Mutta eipä se mitään, jos aamulla ja illalla viilenee.

Jalkaki on taas vähä parempana. Eilen ja tänään juoksin ja zumbassaki oon käyny parina päivänä. Juoksun jälkeen meinaa olla vähä huonompi, mutta juostessa ei tunnu polvessa eikä nilkassakaan enää. Jospa ne siitä. Kalanmaksaöljy ja glucosamiinikuuri alkaa vissiin toimia. Lukeminenki alkaa oleen ihan hyvällä mallilla, yli puolet kirjasta on kaluttu läpi. Tosin tarvii varmaan kaluta useempaan kertaa ennen ku kaikki menee tuonne aivoihin asti, mutta jotain on tarttunu mukaan nyt jo. Nimittäin ei riitä, että syö omega3 ja omega 6 rasvahappoja. Tarvii myös varmistaa, että noita tulee oikeessa suhteessa. Eli omega3:ta pitäis syödä enemmän kuin 6:ta. Ettäs tiedätte :)

Kohta pitäis lähtee Viiviksen kanssa pitämään koirakamulle seuraa illaksi. Ja samalla Viivi pääsee nauttimaan tuon ison pihan pupuista :)

Kaksin kotosalla!

Ensimmäinen päivä kaksi tytsin kanssa kotosalla. Neitillä meni eilinen mököttäessä. Ja kyllä oli surkeeta kattoa, ku toinen raukka iltasella nukku nenä ovella ja heti ku kuulu jotain ääntä ni nousu ylös heiluttamaan häntää, että nyt se iskä tulee! Mutta ku eihän se tule moneen viikkoon vielä... Monta pettymystä mahtu iltaan. Ja varmaan vielä tuleviinki :( Tuli kuitenki nukkumaan yöksi makkariin. Ja aamulla ensimmäisenä ku heräsin, piti mennä tarkistamaan, että oisko se iskä ilmestyny yöllä omalle paikalleen... Ja kun ei ollu ni neiti meni takas petilleen mököttämään. Hyvä, että tuli etes syömäänkään.... Että iskälle terveisiä, täällä on ikävä! :)

Aamulenkillä käytiin tuossa lähi Bläkkiksellä elikkä  Black Mountainilla. Monta pupua saatiin jahdattua. Polvi kenkkuilee kävellessä, astuessa pistää. Juokseminen tuntuis sujuvan paremmin, mutta ei sitä tuolla vuoren poluilla viiti pahemmin juoksennella. Pilateksessa kävin ja uskaltauduin taas Zumbaamaan. Siellä ei polvi kiukutellu eikä tuo nilkkakaan enää tunnu vaivaavan, joten onpahan etes yks vaiva vähempänä.

Tässäpä vielä kuvia miten rennosti meillä otetaan ku leikataan varpaitten ja pehvan karvoja. Kunhan möllötetään vaan :)

Säikähdystä sunnuntaihin

Sunnuntaissa mennään. Tänään on varmaan parempi mennä takas sänkyyn ja pysyä siellä. Aamulla oli herätys puoli kuuden aikaan, että Kaitsu kerkee lentokentälle. Matkalla mentiin vahingossa väärästä rampista ja jouduttiin kierteleen vähä kaupungilla ennen ku päästiin lentokentälle. Siellä selvis, tiedoissa oli väärä terminaali, joten jouduttiin sitäki vaihtamaan välillä ja sielläki oli ensin oikee paikka hukassa. Hyvin oli kuitenki mies kerenny lennolle.

Me taas lähdettiin neitin kanssa sitte aamulenkilla ja neiti päätti heti testata äitiä. Kerettiin lenkkipolun loppupäähän, ku meitä tuli vastaan kaks isoa koiraa jotka päätti tervehtiä Viiviä vähä vauhdikkaamin. Neitihän sitte säikähti niitä ja lähti painelemaan polkua takaspäin. Viimenen havainto toisella puolen sitä aluetta, yli kilometrin päässä. Ku oottelin tyhmänä ensin, että se pysähtyy... Ei muuta ku juoksemalla perään ja kyselemään matkan varrella, että onko sitä näkyny. Arvelin, että lähti menemään meijän jälkiä takas kotiin ja niin se ilmeisesti oli tehnyki. Jonku ylimääräsen mutkan se oli tehny jossain välissä, koskapa viimesessä mäessä ennen kotia neiti ilmesty selän takaa. Kyllä oli jälleennäkeminen parasta, vierähti iso kivi sydämeltä.

Onneks oli sunnuntai aamu ja aikanen, ettei ollu hirveesti autoja liikenteessä. Viivi kun ei niitä varo ja niitä normaalisti tuossa lenkin varrella riittää, isoja teitä ylitettävänä. Ja kun ei sillä oo puhelinnumero missään ni mietin, että mistä ihmeestä sitä tietäis etes kysellä, jos sen joku poimii talteen. Huh huh. Vieläki sydän hakaa juoksemisesta ja pelosta. Mutta nukuttaa nyt neitiäki varmasti. Saas nähä mitä tuo kipee polvi ja nilkan venähdys tykkää tuosta kilometrien pinkomisesta näin äkkiseltään... Mitähän tämä meijän yksinolopariviikkonen vielä tuo tullessaan ku alkaa näin mukavasti...

Voi vaan miettiä, että miten tuota uskaltaa pitää enää irti, jos yhtäkkiä saa tommosia sätkyjä. Vuosi sitte kotimetässä pentuna teki saman, ku metässä tuli joku isompi metästyskoira vastaan ni juoksi suoraan kotiin. Mutta täällä on nähny polulla koiria joka lähtöön, eikä se yleensä oo niitä lähteny karkuun .Vissiin ku niitä oli kaks ja ne oli niin isoja ja tulivat vauhilla tervehtimään ni säikähti raukka... No, loppu hyvin kaikki hyvin onneks. Ja se puhelinnumero tarvii nyt laittaa johonki!

 Mutta tässäpä jotain kuvia viime viikonlopun reissusta Hillcrestiin. Kierreltiin siellä ja käveltiin puolikkaan Balboa parkin ympäri. Ja syömässä käytiin aiemmilta viikonlopuilta tutussa paikassa Little Italyssa, nimeä en tuolle paikalle enää muista... Hampurilainen ja hedelmäsalaatti katkaravuilla. Kyllä noilla nälkä lähti!

Muutenpa ei tainnu tämä viikko tuoda mukanaan mitään ihmeellistä. Polven kipu vaan pahenee. Viikko sitte ostin glukosamiinia, kun sitä saa täällä ilman reseptiä. Toivotaan, että se auttais. Ruvenny naksumaan ja napsahtelemaan ihan kummasti, tuntuu että polvi niksahtaa pois paikaltaa, ku ojentaa sen suoraksi. Ja torstaina siivotessa venähtäny nilkan jänne haittasi ainaki vielä tiistaina Zumbailua, joten oon sitte jättäny liikunnan saleilua, crossailua ja kävelyä lukuunottamatta. Katotaan mitä tykkää tuosta aamun spurtista...

Perjantaina käytettiin neitiä taas Ocean beachilla polskimassa. Viimeks rupes uimaan jo ihan kunnolla pallon perässä, mutta nyt oli niin kova virtaus, ettei uskaltan mennä kunnolla uimaan. Enkä kyllä ihmettele, palloki mene eteenpäin niin mahotonta vauhtia. Viivi on jostain yhtäkkiä saanu hirmu innostuksen pallon hakemiseen. Merestä hakis sitä koko ajan, tuijottaa vaan että heitä jo! Tahtoo vaan viiä sen sitte kauas hietikolle, ei puhettakaan, että tois mulle että vois heittää uudestaan :) Mutta koirapuistossa on ruvennu namujen voimalla tuomaan pallon viereen, että saa heittää. Sekään ei oo aikasemmin sujunu. Jospa se rupee rannallaki sujumaan aikanaa.

 Mutta nyt vois ruveta hengähtään, jos vaikka tuo sydän rauhottuis vähitellen tuo aamusäikähdyksen jäliltä...
Aurinkosta uutta viikkoa!

Reipas viikko takana!

Jopas mahtu viikkoon kaikenlaista. Viiviki ilmeisesti tottu taas yksin oloon. Ei oo tuhonnu mitään, mutta enkä kyllä oo jättäny kenkiä tyrkyllekään :) Kesähelteet saapu tänneki, lämpötila huitelee 30 asteessa, ei paljo viiti nenää ulos laittaa muuta ku aamulenkille ja iltalenkille. Päivällä käydään pikasesti pissalla paistumassa ja sitte takas sisälle ilmastoinnin viileyteen.

Keskiviikkona sain vihdoin viimein ilmottauduttua koululutukseen ja torstaina ovella oli jo oottamassa lukemista. Fitness nutrition certification elikkä liikkujan ravitsemusjuttuja pitäis ruvata pänttäämään. 8 kuukautta aikaa opiskella, yleensä n. 10 viikossa pystyy kurssin suorittamaan, mutta ei näin suomenkielisenä onnistu, ku tarvii ensin oppia kaikki kehon termit englanniksi ja sitte yrittää ymmärtää mitä ne oikeen tarkottaa. Kurssin ku alkaa kehon toiminnalla ja ruuansulatuksen ymmärtämisellä. Siinä sitä hommaa onki. Tekemistä siksi aikaa ku Kaitsu on suomessa lomailemassa. Eipä siihenkään oo ku muutama päivä, sunnuntaiaamuna lähtee. Siinä onki Viiville totuttelua, ku joutuu mun kanssa lenkille koko ajan eikä iskä tuu kotiin vaikka miten oottelee. Aamullakaan ei kelpaa että mä oon hereillä, pitää mennä Kaitsulle haukkumaan että herää jo! :)

Torstaina saatiin taas vauvauutisia! Eli uusin suvun pikkuprinsessa putkahti vihdoin maailmaan. Johan tuo kerkes äitiänsä kiusaamaanki melkeen 9 kuukautta, jospa se elo nyt hieman parenee silläkin suunnalla :)

Pitkä viikonloppuki takana, kun täällä oli maanantaina Laborday eli paikallinen vappu. Siis joku työväen päivä, joka on aina maanantaina, että porukka saa vapaapäivän. Toimii samalla kesän lopettajaisina täällä. Meillä taas vappu on vähä niin ku kesän alottajaiset. Ei kyllä katukuvasta huomannu juhlapäivää mitenkään. Mutta ilmeisesti porukka reissaa viikonloppuna ja käy picknikillä.
Me käytiin shoppailemassa Carmen Valleyn kauppakeskuksessa. Kesähattu tuli viimein ostettua, jospa sille vielä ois käyttöäki :) Lauantaina käytiin ruokaostoksilla ja sunnuntaina kierrettiin taas Balboa parkkia toiselta puolelta. Kuvia ei tällä kertaa oo tarjolla, pitää päivitellä kuhan saa niitä ulos puhelimesta.

Ja eilen sitte uutiset ilmotti, että Nokia on myyty Microsoftille. Sen myötä onki ihan auki, että miten pitkään työt täällä suunnalla jatkuu. Jospa seki jossain vaiheessa selviää, päivä kerrallaa tarvii taas elää eteenpäin. Niin ja töistä tuli mieleen, perjantaina posti kiikutti viimein työluvan, eli nyt mäki voisin virallisesti koittaa hakea töitä. Mutta enpä taija nyt etes laitaa kokeeksi hakemusta, kun tämä meni tämmöseksi.... Jos vaikka rupeis lueskelemaan sitä 500 sivusta opusta, mikä pitäis opiskella :)