Jumppaviikkoja yksinhuoltajana :)

Loman jälkeisessä arjessa ollaan taas. Jumppatuurauksia tuntuu olevan tyrkyllä niin paljo ku vaan viittis tehä ja ajella. Reissun jälkeenki maanantai-iltana yheksän aikaan oltiin kotosalla ja ennen kymmentä seuraavana aamuna piti olla jumpassa. Hyvin meni molemmat jumpat. Keskiviikkona oli kans kaks jumppaa ja torstaiaamunaki oli tullu viestiä, että pääsenkö pitämään aamulla tunnin. Viikonlopulle ois ollu useempiki tunti tyrkyllä, mutta en ottanu yhtään, kun oli Kaitsun viimenen viikonloppu ennen Suomen reissua.

Perjantaina kysyttiin tuuraamaan illan cykletuntiakin, vaikken oo ikinä semmosta vetäny. Kuulosti Gwen vähä epätoivoselta, meinas että kyllä mä sen saan vedettyä :) Mutta ei ihan näin lyhyellä ajalla kuitenkaan. Ja varotteli samalla, että hänellä menee synttäreitä juhliessä pitkään, voin joutua pitämään lauantain kickbox tunnin. Mikäs siinä, siellä mä olen kuitenki, vetäjänä tai jumpparina :) Mutta ei tarvinnu tuntia vetää kuitenkaan. Hommia siis piisaa näin kesäaikaan ainaki. Vapaa-aika onki kotihommien lisäksi kulunu Zumbaa harjotellessa, otin tälle viikolle kaks zumban tuurausta ja kun en oo sitä koskaan vetäny, niin vaatii vähä enemmän harjottelua... Toivottavasti muistan nuo muutamat kappaleet, mitkä on ollu vaikeita oppia. Ja jospa nuo muutki muistuu mieleen siellä.

Tämä viikko kuluuki sitte yksinoloon totutellessa, ku Kaitsu lähti lomalle kotiSuomeen. Keskiviikkona tulee neitille heti pitkä ilta, ku teen iltasella kaks jumppaa just iltaruoka ja -lenkkiaikaan. Saas nähä mikä oottaa kotona sitte puoli yheksän aikaan, vihanen tyttö ainaki... Loppuviikolle ei vielä ainakaan oo jumppien vetoja, joten saa mennä ihan oman aikataulun mukaan. Ja ens viikolle ei oo yhtään tuurausta, joten sitte saa hengähtää ja ruveta miettimään kaikkien jumppien vaihtoa. Siinäpä se varmaan aika hujahtaaki. Tosin vielähän noita jumppia kerkee sinne ilmestymään.

Lämpö hellii tääläki vähä liianki kanssa, yli 30 on luvannu edelleen tälleki viikkoa, niin ku viime viikollaki oli. Ei viiti päivällä oikeen ulkoilla ja altaan vesiki on jo  niin lämmintä, ettei houkuttele uiminen sielläkään enää. Viikonloppuna käytiin Ocean Beachin koirarannalla, sieläki oli tosi lämmintä vettä ja neitiki alko jo ymmärtää mikä uimisessa on ideana, ei ollu enää niin mahoton kiire veestä pois pallon kanssa eikä tarvinnu viedä sitä palloa kauas hiekalle vaan saatto jäädä veteenki sen kanssa :)  Kotimatkalla pyörähdettii vielä Mission Beachillä jätsikillä ja sitte kotiin. Lauantaina käytiin katteleen Pacific Beachin ostoskatua. Siellä riitti tatuointiliikkeitä, baareja, kirppareita ja Smokeshoppeja joka sormelle. 

Kotimatka rannikkoa pitkin!

 Kotimatkan aamuna me suunnattiin neitin kanssa aamulenkille samalle polulle ku illallaki ja Kaitsu suuntasi salille ja pulahtamaan altaaseen. Tällä kertaa aamiasella täytettiin maha hotellin aamupalapöydästä, oli munakasta, pihvejä, paahtoleipää, jogurttia, mysliä, pussipuuroa, vohveleita sun muuta. Kyllä noilla eväillä jakso lähtee reissuun :)

Matkalla pyörähdetiin viereisessä Carmelin kaupungissa. Siellä oli paljo erikoisia liikkeitä, joissa ois ollu mukava kierrellä mutta tällä kertaa pistäydyttiin vaan saippuakauppaan. Ehkä ens kerralla sitte jotain muutaki. Tosi viihtysän olonen paikka, putiikkeja oli muuallaki ku pääkadulla ja jotenki tuli mieleen jonku eurooppalaisen kaupungin sivukadut.

 Carmelista matka jatku ykköstä ja merenrantaa pitkin hitaasti mutta varmasti hienoja merimaisemia ihaillen. Big Sur oli hieno reitti ajettavaksi. Vanhoja 30 luvulla rakennettuja siltoja kaikkien nousujen, laskujen ja mutkien lisäksi. Nähtiinpä matkalla jokunen valaskin, kaukaa kylläkin. Ja luulen että näin jonku hain tain vastaavan evänki jossain välissä.

 

Kahvitauolle pysähdittiin ihaileen elefanttihylkeitä eli merinorsuja. Isoja otuksia ovat!

Eväät syötiin vähän ennen Santa Barbaran tuttuja maisemia ja 12 tunnin ajelun jälkeen oltiin vihdoin väsyneinä mutta onnellisina perillä! Hienosti jakso neitiki istuskella maisemia katsellen takana, viimesellä tauolla ei ois enää oikeen innokkaasti lähteny autoon, mutta tosi reipas matkalainen meillä on! Kyllä sitte uni maistuki koko porukalle :)

Friscosta Montereyhin

 Edellisenä iltana koitettiin käydä kattomassa kaupungin valoja Friscon korkeimmalla kukkulalla, mutta valitettavasti sumu peitti alleen melkeen kaikki.

Aamulla sumua löyty myös meidän hotellin lähikukkulalta, kun suunnattiin taas uudelle polulle aamulenkille. Kova nousu ylöspäin, onneks alastulo on aina mukava :) Taas kerran Suomen näköstä, mäntyjä ja muutenki metsästä maisemaa.

 Aamulenkin jälkeen joku hurja kävi vielä kylmässä säässä ja vielä kylmemmässä meressä uimassa! Vaan hullu suomalainen tekee niin, ja se en ollu minä :)

Puuron jälkeen sanottiin heippa Pacificalle ja lähettiin ajeleen kotia kohti rantatietä, suuntana Monterey.

 Matkan varrelle mahtu Amerikkalainen harvinaisuus, erillinen pyörätie! Tuolla ois ollu tosi kiva pyöräillä meren rannalla.

 Pyöräilyn sijasta me koukattiin katsomassa punapuita Pescaderossa. Komeita puita ja ihania maisemia muutenki! Kovasti sai taas mutkitella poistullessa.

 Mansikkatilalta käytiin noukkimassa välipalaksi mansikkaa! Makeudessa eivät voittaneet kodin mansikoita, mutta ihan hyviä olivat silti :)

 Matka jatku rantamaisemia, peltoja ja merta ihastellessa ihan mukavasti, kunnes päästiin perille Montereyhin. Tavarat ja neiti hotelliin levähtään ja ite lähettiin tutustumaan miltä se Monterey oikeen näyttää. Täältäki löyty vanha asemarakennus, joka oli nyt kauppana. Rannalla oli paljo erilaisia laivoja, purjelaivoja ja moottoriveneitä. Ja tietenki laituri. Tai oikeastaan kaksi, oli vanha ja uus kalastajalaituri.

 Uudempi laituri oli täynnä matkamuistomyymälöitä ja erilaisia ravintoloita, jälleen kerran mereneläväteemalla :) Tällä kertaa lautaselle tarttu friteerattuja mustekalarenkaita chipotle kastikkeella. Herkullista taas! Kaitsun makkapitsa oli pettymys, sen siitä saa kun ei merenelävät kelpaa :)

 Laiturilla saatiin ihailla kun hylkeet otti rennosti.  Mitä nyt välillä rähisivät toisilleen. Ja olipa sinne papukaijashowkin eksyny. Muutama vanha talo kierrettiin ja parissa kivassa putiikissa käytiin. Tällä kertaa ei lähteny mukaan mitään. Keskusta ei ollu monen korttelin mittanen ja melkeen kaikki ihmiset oliki tuolla laiturialueella.

 Sitte oli aika palata takas hotellille antamaan tytsilleki iltaruoka ja iltalenkillä käveltiin puistoilemaan. Polku kiersi pienen vesialueen ympäri. Pääasiassa puistoa asutti hanhet, ihmisiä tuolla ei näkyny montaakaan. Polkuvenevuokraamo, hieno vanha junanveturi ja hautausmaa tuli matkalla kuitenki vastaan. Sitte oliki aika yöunille kotimatkaan valmistautuen!

Toinen päivä Friscossa!

 Toinen päivä alko taas kerran pilvisessä mukavan viileessä säässä aamulenkissä. Tällä kertaa kivuttiin toisella puolen hotellia olevalle kukkulalle.

 Puuron jälkeen matka jatku koko porukalla kohti San Franciscon kuuluisinta siltaa. Golden Gatea. Yllättävän hyvin saatiin ajettua yli ja päästiin ihaileen maisemia toiselta puolelta.

Hetken ihailun jälkeen ajeltiin takas ja laitettiin auto parkkiin lähelle rantaa. Käytiin vähä kävelemässä rannalla ennen ku ajeltiin suostun Lombard Streeting mutkatien kautta toiselle puolelle kaupunkia. Villin kadun olivat tehneet kekselle suoraa ruutukaavaa :)

 Sitte taas auto parkkiin ja etsimään laivaa, jolla päästiin ihailemaan maisemia mereltä. Viiviki pääsi testaamaan laivakoirana oloa ja hyvin meni! Vieruskaverit kysy, että tuleeko se merisairaaksi, todettiin vaan, että ei me tiedetä :) Eikä ollu neitillä mitään hätään. Paitsi sillon ku iskä meni toiseen päähän laivaa, sillon piti ruveta haukkumaan ja kitisemään ja ilkeileen... Mutta hyvin jakso sen tunteroisen olla ku me ihailtiin Alcatrazia, kaupunkia ja Golden Gatea.  Kiva risteily oli.

Sitte oliki aika suunnata takas hotellia kohti. Neiti jäi kotiin nukkumaan ja me lähettiin syömään paikalliseen ravintolaan. Ravintola oli tehty Pacifican vanhalle rautatieasemalle. Rautatietä ei näkyny mailla eikä halmeilla. Mutta hyvää ruokaa näin merenelävien ystävänä, herkullista äyriäiskeittoa eli clam chowderia alkupalaksi ja  mustekalan lonkeropihviä valkosipulimuusin kanssa. Kaitsun possupihvi kermapinaatin kera ei ollu ihan yhtä herkullista.

Tutustumista San Franciscoon

 Yöunien jälkeen aamulenkillä lenkkeiltiin lisää lähikalliolla. Hurjia paikkoja tuolakin, jyrkkiä rinteitä ja kapea onkaloki tuli vastaan. Sitte aamupuurolle ja puuron jälkeen jätettiin neiti nukkumaan edellisen päivän matkaväsymystä hotellille ja lähettiin tutustumaan San Franciscon keskustaan.

 Alle puolen tunnin matkan päässä häämötti keskustan korkeet talot. Vähä erilaiset maisemat ku San Diegossa. Parkkipaikkojen puutetta oli varoteltu etukäteen, mutta hyvin löydettiin parkkipaikka kohtuuhintasesta parkkitalosta. Viiden tunnin oleskelu makso reilut 20 dollaria.

 Ensin aateltiin lähtee San Franciscon erikoisuuden eli raitovaunun kyytiin, mutta oli sen verran pitkät jonot, ettei viititty jäädä jonotteleen. Lähettiin käveleskeleen kaupunkia pitkin kohti toisen linjan päätä kohti, josko siellä olis vähemmän porukkaa. Vastassa oli kiva puisto ja kiinalainen kaupunginosa.

 Kaupungin laidalla hypättiin sitte raitsikan kyytille. Olihan se melkonen kyyti, käsipelillä säätivät vauhtia hirmusissa ylä- ja alamäissä mitä Friscon keskusta on täynnä. Tarina kerto, että vuonna 1873 keksittiin tuo nykyinen kulkutapa, siihen asti noita vaunuja veti hevonen. Yhtenä päivänä hevosparka kaatui ja raahautu vaunun perässä mäen alas ja tämän nähneenä joku keksijä rupes miettimään parempaa ratkasua vaunujen kuletteluun. Ja tässä ollaan nyt :)

 Päätepisteestä käveltiin kohti rantaa. Viihtysän näkösiä taloja on koko kaupunki täynnä. Ihan eri tyyliin rakennettu kun Diego, joka talo vähä erilainen, erinäkönen ja eri värinen. Täällä melkeen joka paikassa talot on yhtä tylsän ruskeita. En tiiä johtuuko lämpötilasta, Friscossahan lämmintä ei nytkään ollu ku 18 astetta.

 Satamassa bongailtiin laivoja ja paljo ihmisiä. Sielä oli Chiradellin suklaatehdas, mutta jätettiin maistelu tällä kertaa välistä. Aquarium aukiolla kans mukavan näköstä. Matkamuistomyymälöitä oli, mutta ei viititty käyttää aikaa shoppailuun, joten jäi Frisco paita ostamatta. Ehkä ens kerralla sitte :)Kalasatamassa eli Fisherman Wardilla oli kojua jos jonkulaista. Välipalaksi napattiin lukuisista mereneläväkojuista mulle äyriäiskeittoa ja Kaitsu löyti itelleen lihatacon. Hyviä oli molemmat. Niitten voimalla jaksettiin kivuta sitte keskusta korkeimmalle nyppylälle, satojen portaitten jälkeen päästiin ihaileen maisemia. Sen jälkeen lähettiin valumaan takas autolle ja neitin luo!

 Hotellilla evästeltiin edelliseltä illalta jääneitä salaatteja ja lähettiin sitte iltalenkillä tutustumaan Friscon suureen puistoon. Pituutta sillä oli melkeen kymmenen kilometriä ja leveyttä 3, joten ei kävelty ku pieni osa läpi. Kierrettiin mansikkakukkula ja sitä ympäröivä järvi. Kivoja puita, kukkia ja ihan erilaista luontoa tuolla oli. Sitte oltiinki jo valmiita yöunille koko porukka!