Uusi viikko, vanhat kujeet. Tänään mentiin vaihteeksi pumpissa ilman osallistuja, mutta niska-hartia tunnilla oliki peräti kolme ihmistä:) No, parilla kerralla ei oo ollu niitäkään, joten pitää olla tyytyväinen:) Maanantaina oli kevään viimene gymstickjumppa. Saas nähä miten syksyllä käy, jatketaanko vai vaihtuuko kuntojumpaksi. Ja tietenki toinen kysymys, että kuka sitä vetää. Kuntosaliaohjelman neuvoin taas tänään, huomenna myös yksi kuntosaliohjaus ennen kuntocombattia. Ja torstaina kevään viimenen hikijumppa. Perjantaina intialaisen päähieronnan jatkokurssia ja lauantaina kahvakuulaohjaajan koulutus. Siinäpä alkaaki olemaan viikko putkessa:) No, jospa siihen mahtuu kesäkuun jumppien suunnittelua, toivottavasti joku asiakas ja pihan tai keittiön kaappien siivousta. Muut kaapit oiski muuten siivottu, sitte vois jonain päivänä tehä suursiivouksen ennen ku pentu tulee sotkemaan kaikki paikat... Tänään laitettiin varausmaksu menemään, reilun viikon päästä päästä katsomaan, miltä se meidän Viivi oikeen näyttää! Sitte ennen juhannusta vaavi tulee toivottavasti kotiin. Täällä elelee semmonen mielikuvitusviivi, aika paljo on tavoissa muuttamista, ennen kun pentu terävine hampaineen saapuu...
Niin kävinhän mä tänään vakoilemassa kahvakuulatuntia, jos vaikka löytäis ajatuksia omaan kahvakuulatuntiin, jota kesäkuussa rupeen pitämään. Kesällä on luvassa myös kuntojumppaa, pumppia, keskikehoa ja kuntocombat tuntia. Ja varmaan satunnaisesti jotain muutakin. Ihan kivalta näyttää. Ainut mikä tällä hetkellä tuo harmaita hiuksia on polvi. Se tuntuu pahenevan taas koko ajan, portaiden nousu sattuu, turkkilainen ylösnousu kahvakuulassa sattuu, kyykkäyksetki meinaa vähä tuntua välillä... Ei kiva. Positiivista on se, että juokseminen ei satu, mutta voiko siitä tehdä sen johtopäätöksen, että juoksu ei pahenna kipua? Ken tietää. Voishan sitä tietenki pyöräilläki, mutta kun tykkään juoksusta... Tosin penikkatautikin meinaa kiusata ekaa kertaa mun juoksu-uran aikana. Seki vielä... Mitä vielä? Kantakalvotulehdus kuitenki on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla, aamulla jumittaa vähä molemmat jalat, mutta muuten ei kumpikaan kantapää kiukuttele yhtään. Ainakaan vielä, eiköhän seki kohta iske. Niin että urheilija ei tervettä päivää nää, pitää kohta uskoa tuotaki.
No jospa se tästä. Uudessa kuntosali & Fitness lehdessä oli juttua taas pienryhmä PT palveluista. En oikeen osaa vielä sanoa, että onko ne hyvä vai huono juttu. Toisaalta hinnat saa paremmin alas pienryhmiä ohjatessa, mutta toisaalta yksilöohjauksessa on helpompi keskittyä jokaiseen yksilönä, kaikkine vammoineen ja rajoituksineen päivineen. Miten otetaan huomioon selkävaivat, polvivaivat ja olkavaivat, jos ryhmässä on useita eri tasoisia valmenttavia? Pitänee miettiä, muutaman kanssahan tuo toimii kyllä, mutta varmaan viis alkaa oleen maksimi koko moiselle ryhmälle.
Mutta siinäpä pohdintaa tälle päivälle. Ei mitään uutta ja fiksua. Nivelrikosta on tullu lueskeltua viime aikoina ja aika hyviä tuloksia on saatu polvileikkauksista. Ei sillä, että itse olisin moiseen menossa, yhen asiakkaan kanssa tuli vaan mietittyä, että miten leikatun polven kanssa kuntoilu ois viisain toteuttaa, joten parempi perehtyä siihen hyvin jo etukäteen. Ja toisaalta tietääpähän mikä itsellä on edessä aikanaan... Kaiken a ja on tuossakin on tietysti se, että jalkaa ruvetaan kuntouttamaan heti kun mahdollista. Pelkkä lepo tekee vaan huonoa leikatulle jalalle. Pätee varmaan moneen muuhunkin vammaan, liike on lääke.
