Vaihtelua viikkoon välillä :)

 Tällä viikolla on ollu jotain tavallisuudesta poikkeavaa :) Sunnuntaina oltiin pääasiassa kotosalla. Home Depotista käytiin kattelemassa sitruunapuuta, mutta myyjä epäili, ettei se tee sitruunoita ruukussa, joten jätettiin ostamatta. Pitäis käydä kattomassa oisko jossain myytävänä jotain pientä ruukkuversiota parvekkeelle. Sitruunan sijaan ostettiin nätti kukka ja amppelitomaatti. Saas nähä kauanko nuo pysyy hengissä tuossa terassin kuumuudessa. Pitäis kestää yli kuuden tunnin aurinkoa, mutta ei oikeen siltä näytä. Ja varjoa meillä ei oo tarjolla ku aamupäivällä, kahestatoista yli viideen paistaa aurinko kuumasti.

 Maanantai ja tiistai meni aika lailla normikuvioilla, jumpaten ja ruokaa laittean, vähä omaa jumppaa harjotellen. Keskiviikkona otin pitkästä aikaa aurinkoa terassilla ja uskaltauduin uimaanki, ku ei ollu allas täynnä lapsia. Pitää ottaa uusiksi :) Kaitsu oli ajamassa työporukan kanssa cartinkia  iltapäivän ja pelas lasersotaa illan ja siitähän neiti möksö ei tykänny ollenkaan... Onneks iskä kerkes kuitenki iltalenkille kotiin :)

Voittaja saapui kotiin komeen pokaalin kanssa, oli voittanu koko porukan. Yllätys yllätys, Suomalaiset hallitsi kisaa, intialaiset ja muut tuli sitte jälkijunassa :)

Torstaina kävin tähän mennessä pisimmän pyörälenkin, vähä vaille 60 kilsaa tuli pyöräiltyä, vajaa kolme tuntia tuohon meni. Yllättävän pitkästi, vaikka jalat oli jo valmiiksi väsyt. Sitähän saattas jaksaa tehä melkosen lenkin ilman väsyjä jalkoja. En tiiä yrittääkö se pukata flunssaa vai mikä, ku meinaa jalat painaa vaikka sunnuntaina ole lepopäivä. Pitää koittaa viikonloppu ottaa rennosti taas. Maanantain pilateskin tuntu vielä torstaian mahassa, mitä ei yleensä oo tapahtunu.
Torstaina oli jännitystä, ku sheriffit kävi kolkuttelemassa vastakkaisen talon ovea. En tiiä liittykö se jotenki menossa olevaan ehdonalasvankien tarkistukseen vai mitä siellä oli. En tiiä oliko sielä ketään kotona, valokuvio ottivat porraskäytävästä ku lähin pyörälenkille.

Eilen yritin tarjota neitille viinirypälettä. Neiti oli mun kans samaa mieltä, nämä ei ollu yhtään hyviä. Otti keittiöstä ja toi matolle olohuoneeseen. Eikä millään kelvannu syötäväksi. En tiiä sitte mihin se piilotti sen, ku oli jossain vaiheessa kadonnu kuitenki :)


Eilen ois ollu Zumbaopettajan läksiäset jumpan jälkeen, mutta jätin välistä ku piti keretä käymään kaupassa ja hakemassa huonekalut yheltä Suomalaiselta. Nyt on pieni kirjahylly kirjoille ja otin samalla pari pientä pöytää ja lampun. Mukavat lisät meijän muuten tyhjään sisustukseen :)

Neiti on halunnu nyt parin viikon ajan leikkiä jokaisen vastaan tulevan koiran kanssa, joten päätin viedä sen iltasella koirapuistoon. Alussa saatiin leikkiä aitauksessa ihan yksin pallolla, mutta vähitellen saatiin kavereita. Ekalle koiralle piti vähä haukkua, ku se koitti ajaa takaa eikä kolmen koiran takaa-ajosta tykätty ollenkaan, mutta muuten suju visiitti ihan hyvin. Pääasiassa neiti töllötti mun vieressä kattomassa ja ku sanoin, että meehän leikkiin muitten kanssa ni katto mua niin ku vähä-älystä, että heitä se pallo ni mä leikin! En heitä palloa muitten koirien ollessa, ku neiti mustis tahtoo ruveta rähisemään, jos toiset koittaa koskee sen palloon. Kyllä se lopulta meni muitten mukaan, toiset leikki keskenään ni meijän neiti käyttä ajan toisten koirien haisteluun :) No pääasia että tulee toimeen toisten kanssa, jospa se muistais taas kohta, että miten muitten kans leikitään.

Juhannusjuhlia ja reissu Palomar Mountainille

 Perjantaina oltiin juhlistamassa Juhannusta Suomitalolla. 100 ihmistä oli kokoontunu syömään Suomiherkkuja. Alkuruuaksi oli monenlaisia erilaisia sillejä, salaattia, juustoa, punajuurta, suolakurkkua, ruisleipää ja näkkäriä. Pääruokana parsaa ja lohta ja jälkiruuaksi suklaa-vadelma kakkua. Herkullista evästä oli! Taas tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseenkin, kun pöydässä oli outoja ihmisiä. Kolmisen tuntia istuskeltiin ja sitte tultiin kotiin neitin luo. Neitille annettiin osa ruuasta ennen lähtöä ja osa kotiin tulon jälkeen, mutta joko rytmitys ei neitille passannu tai sitte oli ootellu liian innokkaasti illan ku yöllä piti neitiä sitte käyttää ulkona. Pitäis vissiin vähä useemmin olla pois kotoa iltasella, että neitiki tottuis...

 Lauantaina lähettiin sitte puolenpäivän ajelemaan Palomar Mountainille. Escondidon läpi ajeltiin n. tunnin ajan hienoja maisemia hedelmäpuiden ja puutarhojen keskellä. Loppumatka oli jyrkkää mutkasta nousua, vähän niin ku big bearille, mutta kasvillisuus on vähä erilaista. Tosi paljo tuli ja meni moottoripyöräilijöitä ja oli siellä joku moottoripyörä joutunu kolariinki, tai kaatunu. Hulluna siellä osa porukkaa ajoki.

Auto jätettiin Observatorion leirintäalueen lähelle, josta lähti reilun kolmen kilometrin mittanen polku observatoriolle. Vaihtelevat maisemat oli reitin varrella, havupuita, lehtipuita, pensaita, kukkia ja vaikka mitä. Neiti nautti peumaamisesta mutta äkkiä sille tuli kuuma, kun lämmintä oli kuitenki melkeen 30. Puitten alla leväheltiin ja hörpittiin vettä moneen oteeseen. Joku polulla kulkija oli nähny polulla kalkkaronki ja palannu sitte takas kun ei ollu halunnu pelotella sitä pois, mutta ei se onneks näkyny enää ku me kulettiin. Toiset kulkiat oli nähny edellisenä päivänä eri reitilla puuman.

 Huipulla ootti observatorio. Siellä oli iso Hale teleskooppi, viiden metrin levyisellä peilillä eli tosi iso. Iltasella sielä ois päässy kattelemaan tähtiäki, mutta ei me jääty oottelemaan sitä. Nähtävästi leirintäalueella oli joku tähtien ystävien kokoontuminen, ku leirintäalueella oli paljo ihmisiä omien kaukoputkien kanssa.

Sitte palattiin takas autolle samaa polkua pitkin ja evästeltiin mukana ollu kanasalaatti ennen kotiin ajelua. Kotimatkalla tultiin samaa reittiä takas ja koukattiin vielä jätskit jälkkäriksi.

Tänään uusi päivä, mutta päivän kuviot vielä auki. Käydäänkö jossain vai ollaanko vaan kotosalla.

Juhannuksen aikaan!

Viikko mennä hurahti taas, Suomessa juhlitaan juhannusta ja täälläki ois iltasella eessä Suomitalon juhannusjuhlat. Eli hyvää ruokaa ja seuraa varmaanki tarjolla. Muuten ei viikonlopun suunnitelmista oo taaskaan mitään tietoa, aika näyttää mitä keksitään :)

Jumpaten, ruokaa laittaen ja neitin kanssa lenkkeillen menny tämäkin viikko. Omat jumppakuviot ei etene mihinkään, niistä ei ota mitään tolkkua taas. Tai siis Gwenistä ei ota mitään tolkkua taas.

Neiti on palautunu omaksi itekseen. Aamusella ei enää herätä hännän hakkaamisella, niin ku teki monta viikkoa ku tulin Suomesta. En tiiä oliko se niin innossaan, ku olinki kotona, että piti aina huiskata hännällä, ku näki että oon sängyssä vai mikä sitä vaivasi :) Nyt nukkuu hyvin yöt, mutta aamuihin ja iltoihin on palannu leikki-into. Aamulla pitää leikkiä sammakolla ku Kaitsu lähtee töihin ja sama homma iltasella iltalenkin jälkeen. Lenkilläki alkaa oleen taas virtaa, ei mee ihan mölllistelyksi koko ajan. Ja päivälläki on päästy ulkoileen jo monena päivänä :) Mikä lie masennus sitä vaivasi. Pääasia, et nyt jaksaa taas olla oma ittensä.

Muuten ei taaskaan mitään uutta täällä Amerikan auringon alla. Aurinko paistaa edelleen, ja sama 25 lämmintä päivisin niin ku on ollu viimeset kolme viikkoa. Ois ihan kiva saada jokunen sadepisaraki välillä, mutta ei näy, ei kuulu.

La Jollassa ja Suomitalolla!

 Maanantai aamu ja neitillä on pahemman luokan maanantain känkkäränkkä. Aamusella ei taas meinattu päästä lenkille millään, ku piti oottaa että eikö iskä tuu mukaan. Ja yleensä se ei viiti leikkiä, mutta tänään piti heittää sammakkoa vaikka kuinka eikä millään rauhotu nukkumaan. Ei kelpaa puruluu eikä mikään, kiertää ja kaartelee pitkin taloa. Rauhottuu varmaan sitte taas ku mä lähen jumppaan mutta nyt ei millään. Sohvalla ei taas saa istua ku rupee haukkumaan. Astetta pahempi maanantai Viivillä ilmeisesti :)

Viikonloppu meni ihan rennosti. Lauantaina käytiin hakemassa yhden Suomalaisen luota tulostin ja samalla käytiin käveleskeleen La Jollan rantaa. Koitettiin istuskella yhellä penkillä, vaan siellä oli ilmeisesti liikaa oravien hajuja ku tämä karvakorva kitisi ja vinku vaan koko ajan. Mitä se ei yleeensä tee.

 Norppia ei näkyny tällä kertaa, jokunen orava kylläki. Jätskikupposen jälkeen lähettiin kotiin kattomaan jalkapalloa ja minä koitin saada aikaseksi jotain tarjottavaa Suomitalolla.

Aamusella hain talon avaimen ja sain samalla kassillisen omenoita, joten tein omenapiirakan. Tuliki herkullinen piirakka, meinas mennä omiin suihin ku pitkästä aikaa semmosta tein :) Enpä oo tainnu tehdä kohta kahteen vuoteen omppupiirakkaa, en sen jälkeen ku oon syksyllä viimeset omenat omasta puusta poiminu.

Pikkuleivät epäonnistu, kun tuli vähän liikaa jauhoja ja ruskee sokeri ei korvannu tavallista ja siirappia, joten puuttu makeuskin vielä. 

 Sunnuntaina oli täällä isänpäivä ja Viivi muisti iskää kortilla jossa lupaa käsi raamattupinolla, ettei koskaan nuole itseään ennen kun nuolee iskän naamaa :) Siinä onki kova lupaus pidettäväksi! Tosin onneks harvemmin naamaa nuoleskelee, jalat ja kädet on enemmänki himottavia asioita.

Aamusella leivon vielä pellillisen ruis-kauraleipää Suomitaloa varten. Sitte oliki aika ajella Balboa parkkiin emännöimään ja isännöimään Suomitaloa. Porukkaa kävi aika tasaiseen tahtiin, ilmeisesti vähemmän kuin normaalisti isänpäiväviikonlopun takia. Mutta ihan tarpeeksi meille. Oli mukava jutella ihmisten kanssa. Monta Suomen sukuista kävi talolla, osa osasi vielä Suomea, osalle ei sitä oltu koskaan opetettu, vaikka toinen vanhemmista oli suomalainen.

Itävallalla oli kunnon juhlat, oli puheita, soittoa ja laulua ihan Suomitalon vieressä. Paljon istui ihmisiä nurmikolla kuuntelemassa ja katselemassa touhua. Neljän tunnin isännöinnin jälkeen oli aika laittaa ovet kiinni ja siivota talo seuraavia isäntiä varten. Ihan mukavaa oli, vaikkei ihan joka viikko tuotakaan jaksais tehdä.

Viime viikolla ei muuten mitään kummempaa tapahtunutkaan. Poikkeuksellisesti kävin kolmena päivän cykle tunnilla ja yhtenä pyörälenkin, joten pyöräiltyä tuli reippaasti. Muuten normijumpat ja kotihommat. No kävinhän mä katsomassa viiden viikon ikäistä uusinta San Diegon tulokasta katsomassa ja perjantaina nähtiin vielä 4S:n Suominaisten kanssa leikkipuistossa ennen kun ihmiset valuu Suomeen lomaileen. Suurin osa lähtee Suomeen, muutama perhe jää tänne viettämään lomaansa.  Tällä viikolla tarvis sitte ruveta harjotteleen omaa jumppaa, vähän lupailivat tuntia jos löytävät vielä toisen tunnin kaveriksi. Saas nähä miten käy, eteneekö vai tuleeko siihenki taas joku este vastaan...

Pikku Italiassa ja piknikillä!

 Viikonloppu meni rennonsti. Lauantaina suunnitelmana oli käydä Little Italyssä syömässä talon myömisen kunniaksi. Matkalla pysähdyttiin Hillcrestiin musakauppaan ja siellä kiertäessä löydettiin monta kirpparia. Oishan sielä ollu vaatteita joka lähtöön, mutta ei viittinu ruveta sen enempää shoppailemaan. Tietääpähän mihin mennä jos tarvii vähä erilaisempaa vaatetta. Kirppareita täällä vielä ei ookaan tullu vastaan.

 Hillcrest pysähyksen jälkeen ajettiin Little Italiaan ja käveltiin pääkatua pitkin. Sopiva ruokapaikka tuli vastaan, mutta käytiin vielä mutka rannalla. Taas löydettiin uus reitti, kun tuli kiva puisto vastaan, missä oli paljo ihmisiä ja lapsia nauttimassa kelistä. Rannalla tuli vastaan myös merimuseo ja hienoja purjelaivoja. Pitänee joskus käydä tutustumassa tuonnekin!

 Sitte alko nälkä kolkutteleen joten palattiin takas Buon Appetito ravintolaan. Alkusalaatti saatiin heti nenän alle ja se oli kyllä herkullinen! Kummasti talon kastike sai salaattiin makua. Minä halusin risottoa, joten otin äyriäisrisoton. Hyvää oli seki. Kaitsun Broileri herkkusienikastikkeella oli herkullinen! Ja kaiken kruunas aina parempi jälkiruoka, vaniljainen creme brulee. Ei kyllä enää paremmat ruuat ois voinu olla eli valittiin varmasti Little Italyn paras italialainen :) Sitte oliki hyvä ajelle kotiin neitin luo.

 Sunnuntaina lähettiin koko porukka käymään piknikillä. Suunnattiin edelliseltä viikonlopulta tutuille seuduille, kun sillon katottiin, että Misson Beachillä oli kivannäkösiä viheralueita. Aurinkoa, kirja ja kanasalaattia. Kyllä niillä pari tuntia tuolla köllötteli. Neiti ei tosin malttanu rauhottua ku piti tuijotella ihmisiä ja vahtia lokkeja.

Oltiin tommosen pienen pienoisveneille tarkotetun lammen rannalla. Sielä meni jos jonkimoista pikavenettä, mitä ihmiset uitti sielä. Kivat maisemat muutenki, kaikenlaisia puita ympäri ämpäri aluetta. Ihmiset oli pääasiassa aasialaisia, montaa amerikkalaista ei tuolla näkyny mutta ei meitä tullu kukaan poiskaan ajamaan :) Varmasti mennään uudestaanki!

Huvipuistossa!

Lauantaina Arrowheadin jälkeen oltiin hyvissä ajoin kotona ja kerettiin vielä käydä leffassa kattomassa Godzilla. Ihan hyvä leffa oli, en tiiä oonko alkuperästä koskaan etes nähnykään, mutta tykkäsin tästä kyllä.

Sunnuntaina päätettiin lähtee käymään Mission Beachillä ja Belmont parkin huvipuistossa. Eihän tuo oo mitään Linnanmäkeen verrattuna, mutta kyllä vuoristoradassa sai ihan kivasti vauhtia ja tunnelmaa mahanpohjaan:)

 Jättimäinen jätski tarttu mukaan kahdella eri maualla, birthday cake ja mansikka juustokakku. Molemmat oli kyllä herkullisia!

Uikkarit ei tullu tälle reissulle mukaan, Kaitsu kävi muuten vaan tunnelmoimassa aalloissa. Jos seuraavalla kerralla sitte uimaan asti!

Arkeen paluuta!

Tällä viikolla alkaa oleen jo normiarki kuvioissa. Yöllä oon saanu onneks nukuttua heti alusta asti ja päivät menee jumppiin taas totutellessa. Oma kickbox tuntiki alkaa oleen kasassa ja aika hyvin muistissaki jo. Jos huomenna uskaltaituis vihdoin vähä kokeileen ohjausta, jos vaan Gwenille passaa. Tiistain spinning tuntu yllättävän kevyeltä tauon jälkeen. Rankkaahan se on niin ku aina, mutta ei tarvinnu keventää missään vaiheessa. Johtu varmaan osittain ohjelmastaki, ei ollu kovin raskaita nousua eikä paljo seisaaltaan polkemista. Eilen taas oli pitkä puolentoista tunnin pyörälenkki kivassa ilmassa! Tosin nuo tulen mustuttaman maisemat ja savun haju tien vierellä ei kyllä mieltä ylentäny...

Illalla ja tänäänki vielä lämmitti zumbaohjaajan kommentit. Se tuli nimittäin sanomaan mulle tunnin jälkeen, että mun pitäis olla ohjaaja. Ja kun kuuli, että olen jo ihmetteli, että miksi en ohjaa zumbaa. Lupas mun vetää millon vaan jonku kappeleen sen zumbatunnilla. Pitänee kokella joku päivä :)

Neiti vaan möksöttää päivästä toiseen, se ei halua enää etes päiväkävelylle lähtee... Saa houkutella alas ja sitte pistää jarrut päälle eikä haluais kävellä mihinkään. Toissapäivänä päästiin vihdoin viimein meijän normipäivälenkille lähinyppylälle, mutta eilen ei neiti lähteny ulos ollenkaan... Tulipahan testattua, että pärjää Kaitsun työpäivän ihan hienosti ilman pissatustaki.Mikä lie laiskuus silleki on nyt iskeny. Vissiin iskää vaan ikävä, piristyy heti ku Kaitsu tulee kotiin :)

Tällä viikolla normirytmi on löytyny, oikeeta ruisleipää tein kuukausien tauon jälkeen ja ihan syötävää siitä tuli vaikka tuliki vähä liian kovaa. Siivous ja leipomispäivä siirty tiistaille mutta saipahan loppuviikon olla rauhassa niiltä :) Tänään sitte on vuorossa pullan leipomisen vuoro. Saas nähä mitä siitä tulee.

Talokaupatki saatiin tehtyä ja taloki alkaa olemaan tyhjä, kiitos ihanien apulaisten! Sitte tarvii vaan totutella ajatukseen, että meijän taloa asuttaa oudot ihmiset eikä neiti pääse enää pihalle peuhaamaan eikä moikkaamaan Pörtsiä... No jospa me sit joskus löydetään tilalle vielä kivempi talo :)

Arki alkaa oleen ruuanlaittoa vaille valmis. Viikonloppu vielä suunnittelematta, paitsi ehkä käydään ulkona syömässä juhlistassa talokauppoja. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää, mutta niin taitaa riittää kotosuomessaki :)

Viikonloppuna Arrowheadilla

Niin se vierähti viikonloppu taas. Kaitsu sai siirrettyä maanantaina vapaapäivän perjantaille ja päätettiin lähtee extempore reissulle käymään yks yö Arrowheadilla. Parin tunnin ajelun jälkeen oltiin jo perillä. Tuttuja maisemia jo, kun Big Bearilla on jo pariin kertaa käyty ja viimeksi ajettiin Arrowheadin kautta pois, mutta aina yhtä hienoa on kun kivutaan korkeelle vuorelle.


Mökki oli ihan järven ja kylän vieressä, 1917 vuonna rakennetussa hotellissa. Tai voiko tuota oikeesti hotelliksi sanoa, kun asutus oli enemmän semmosta alppimajatyyliä, osa yksittäisiä ja meillä oli asunto vähän niin ku rivitalossa. Ulko-ovelta noustiin portaat ylös ja huone oli yläkerrassa. Oli poreammeki jopa :)  
Näkymä ovelta oli ku jossain metsässä, pieniä polkuja ja kukkivia pensaita. Tosi tunnelmallinen paikka, mikäs tuolla ois ollu nautiskellessa tunnelmasta pitempäänki.

Perjantaina oltiin hyvissä ajoin perillä ja kerettiin käydä käveleskelemässä Deep creek canyonilla. Oli vaan vähän turhan lämmin päivä kävelylle, eikä neitillä ollu oikeen virtaa niin ei käyty ku puolitoista tuntia. Sama polku mennen tullen eikä tytsiä voinu päästää irti ku polku kulki rinteessä, jonka oikealla puolella kaukana alhaalla meni puro. Mutta komeet maisemat oli! Tuo polku oli osa PCT reitistöä, joka on yli 4000 kilometriä pitkä, lähtee jostain Meksikosta. 150 ihmistä vuodessä kuulemma kävelee tuon koko reitin läpi. Jäis kyllä multa välistä :)
 
Purossa näky polskijoita ja kyllä neitiki kävi siellä viilentymässä polun alussa ja lopussa, missä tuolla puron tasolla oltiin. Muuten polku kulki korkeella, niin ku videosta näkyy.

Iltasella käytiin sitte kävelemässä Arrowheadin Villagessa. Törmättiin taas viime reissulta tuttuu koivuunki, mikä on harvinainen eläjä näillä seuduilla :)
Villagesta mukaan tarttu sandaalit ja Kaitsulle kesäpaita ja syömään päädyttiin Woody's Boat Houseen, jossa oli tosi herkullinen salaattipöytä. Mainostivat, että 60 erilaista ainesta salaattiin ja keittojaki oli kolme. Näitten lisäksi vielä kolme erilaista jälkiruokaa. Kyllä oli herkullinen eväs, varmaan paras salaattibuffet mihin on törmänny. Ruuan jälkeen nautittiin vielä bändistä, The Petty Breakers soitti Tom Pettyn musiikkia. Vähän Nokian kesäjuhlatunnelmaa puupenkeillä istuessa :)

 Sitte oliki neitin iltaruoan ja iltakävelyn aika. Aika huonot mahollisuudet kävelylle hotellin lähistöllä, kun ei missään ollu jalkakäytäviä eikä tien reunustoilla uskaltanu lähtee kävelemään. Uimaankaan järveen ei päässy missään, yksityinen järvi, joten pääsyä rannalle ei ollu. Ihme eläjiä täällä Ameriikassa. Veneilijät saa nauttia järvestä ja ilmeisesti meloa tuolla ois saanu maksua vastaan kuka vaan, mutta ei uimarantaa.




Seuraavana päivänä käytiin aamulenkille Arboretumissa. Sen verran lyhyt lenkki, että kierrettiin kahteen kertaan. Tulipahan maisemat ja eri puitten tarinat kunnolla käytyä läpi. Yllättävä tieto oli, että tietyt puut tarvii tulipalon kehittyäkseen. Palot kuuluu ainaki tuolla seudulla asiaan, luonto uusituu niitten ansiosta ja joittenki puitten siemenet vapautaa vasta palon kuumuuden ansiosta. Tuntuu hullulta, mutta kai se on uskottava.

Komeita puita ja isokäpysiä puita tuolla oli.

Aamukävelyn jäkeen päästiin hotellin aamupalapöytään. Mukava yllätys oli, että tarjolla ei ollu perinteiseen amerikkalaiseen tapaan bageleita, vaan mukakokkelia, jauhelihapihvejä, paistettuja perunoita, paahtoleipää ja muroja. Kyllä noilla sai mahan täyteen koko päiväksi. Aamupalan jälkeen lähettiin sitte ajelemaan kotia kohti maisemareittiä pitkin. Tai ajeltiin pienempiä teitä vaihteeksi ja ihan mukavaa maaseutualuetta tuliki vastaan.



Matkalla saatiin pohdittavaksi myös talon tyhjennys, kun saatiin tieto, että ostajat oli hyväksyny meidän viimesen vastatatarjouksen. Kohta sitä ollaan sitte talottomiaki vielä :)