Elämää Redmondissa!

 Perillä Redmondissa saatiin elää vähän retkitunnelmissa. Eli perillä oltiin torstaina ja omat tavarat saatiin vasta tiistaina, joten kotimatkalla piti käydä hakemassa ilmapatja ja peitto, jotta pärjättäis seuraavaan viikkoon. Omat tyynyt ja viltti ja lakana sekä kattila ja muutama lautanen meillä onneks olikin mukana, joten niin vaan selvittiin hengissä retkeilystä. Alussa oli vähän pitkät päivät, kun ei ollu nettiä eikä etes tuoleja missä istua. Onneks oli lukemista kuitenki :)

Porukalla totuteltiin viileyteen ja ihasteltiin hienoa ruskaa. Iso muutos San Diegon jälkeen, mutta suomalaisittain ihan tutut kelit.

 Neitin mielestä asuinpaikka on maailman paras, päivät omien tavaroitten tulemiseen asti meni aina vaan luuhatessa ja ulos halutessa. Ja uloshan houkutteli tietenki oravat... Niille piti ja pitää edelleen huutaa, haukkua, kiljua ja uikuttaa niin että saa hävetä silmät päästä.... Jospa tuo joskus rauhottuu, noita tuossa pihassa kuitenki näkyy monta kertaa päivässä :)

 Ensimmäisenä viikonloppuna käytiin kurkkaamassa Bellevuen keskustaa ja puistoa. Ja tietenki tutustuttiin paikallisiin puistoihin ja lenkkipolkuihin. Valitettavasti neiti ei voi olla irti oikeen muualla ku koirapuistossa ja nyt kun aina vaan sataa, niin ei oo käyty sielläkään sotkemassa. Onneks tytsille riittää tuo lähipuisto ja oravien hajujen perässä meneminen päivisin. Iltasella onki pimeetä, joten sillon ei irrallaan vois olla muutenkaan. Täällä päivä on lyhempi ja pimeä tulee aikasemmin. Ja pimeetä on päivisinki, ku aurinkoa ei ole nähty kun pieninä hetkinä sillon tällön. Mutta nyt saa kerranki löhötä sohvalla ja nauttia kynttilän valosta, varmaan jouluki tuntuu pitkästä aikaa joululta, kylmää ja pimeetä 30 asteen helteen sijaan :) Neitilläki vähän totuttelua tähän viileyteen. Paksummalla petillä nukkuu pienellä kerällä ja mielellään nukkuu peiton olla. Turkin tuuhentumista ootellessa :)

Florencesta Portlanlandiin

Jopas jäi taas matka kesken muitten kiireitten ja netittömyyden keskellä. Mutta tarina jatkuu!

Florencessa käytiin kurkkaamassa taas kylää. Taas kerran pieniä putiikkeja ja torimyyjältä ostettiin herkullisia pikkutomaatteja evääksi. Sitte jatkettiin matkaa ja jätettiin viimein hyvästit merelle ja merimaisemille.

 Sitte lähdettiin suuntaamaan taas sisämaata ja isompaa tietä kohti, suuntana Portland. Siellä hotelli oli pienellä niemellä. Ilta- ja aamulenkilla kierrettiin niemeä ympäri ja ihasteltiin mereen rakennettuja taloja.

Seuraavana päivänä käytiin tutustumassa Portlandissa isoon puistoon ja pikaisesti ajettiin kaupunki läpi ennen ku lähettiin viimeselle etapille kohti Redmondia ja tulevaa kotia!

Rannikkoa pitkin Eurekaan ja Florenceen!

 Moottoritiet jätettiin taakse ja suunnattiin pienempiä teitä vuorten yli kohti rantatietä. Komeet järvimaisemat ja pieniä järvenrantakyliä vaikka kuinka. Ennen rantatietä pysähdyttiin vielä järven rannalle (pahasti kuivuneelle) evästelemään.

 Rantatiellä maisemat vaihteli isoista punapuista merenranta maisemiin ja isoihin kallioihin. Lopulta saavuttiin seuraavaan yöpaikkaan, Eurekaan. Siellä taas tuttuun tapaan tytsin ruoka ja lenkki ja sitte ite hotellin vieressä olleeseen Maria Callender's leipomo ravintolaan syömään. Salaattipöytä ei ollu kummonen, mutta keitot sitäki herkullisempia! Chilikeittoa aivan ihanaa täyteläistä perunakeittoa. Kaitsu söi lihapataa ja hyvää oli sekin. Ruuan kruunas sitruunatorttu, nam! Sitte oltiinki jo valmiita unten maille!

 Seuraavana päivänä lenkit ja herkullinen hotellin aamiainen ennen ku lähettiin jatkamaan matkaa. Ilma alko jo kylmenemään, joten sai kaivella vaatetta päälle ja sanoo heippa hellemekoille... Matka alotettiin tutustumalla Eurekan keskustaan. Komee vanha talo, nykyään toimi yksityisclubina, joten sisälle ei päässy, mutta ihasteltiin sitä ulkoa.  Käveltiin parin korttelin mittainen keskusta-alue ja ihasteltiin lisää vanhoja taloja ja pyörähdettiin satamassa ennen ku jatkettiin matkaa.

 Seuraavassa kylässä käytiin kurkkimassa rantakallioita ja majakkaa.

 Trees of Mysteryssä oli isot puuveistokset ja hienoja punapuisia esineitä kaupassa. Olisi siellä ollu joku maksullinen polkukin, mutta jätettiin se välistä.

 Kova istuminen oli neitillä, kun noilla mäkisillä ja mutkasilla teillä ei saanu oikeen nukuttua niin ku yleensä aina muuten tekee.

 Illalla saavuttiin sitte taas seuraavaan yöpaikkaan, Florenceen. Hotelli joen rannalla, hienosti näky kylän valot.Neiti ei halunnu kävelylle kunnolla lähtee, joten ei muuta ku nukkumaan ja aamulla uus yritys!

Sitte taas aamupala hotellissa ja kurkkaus Florenceen.