Elämää potilaan kanssa...

 Tämä viikko on eletty hiljaiseloa kotosalla pienen potilaan kanssa. Lasit on vielä kaupassa ja tiistaina piti hommata tuuraaja jumppaankin, kun saatiin aamulle lääkäriaika enkä tienny kauanko menee ja joutaako auto.

Tiistaina aamulla varmistu meijän epäilys, että tytsin kipee. Se on nukkunu monta päivää ja ollu muutenki vaisumpi ja nukkunu mieluiten makkarissa. Tiistaina nähtiin sitte pehvakarvoissa eritettä, mistä varmistu epäilys ja saatiin tytsille lääkäriaika.

Lääkäri varmisti epäilyn eli märkivä kohtutuledushan se oli. Onneks Kaitsu osas epäillä heti oikeen, mulle ei ois tullu moinen mieleenkään...  Vaihtoehtona oli antibioottikuuri, joka ei välttämättä toimi ja vaarana seuraavan juoksun jälkeen suuremmalla todennäkösyydellä sama tulehdus, joten pentuhaaveista huolimatta päädyttiin leikkaukseen. Nyt sitte toivutaan leikkauksesta. Nyt on pari päivää vaan nukuttu. Neiti ei nouse ylös ku syömään. Pihalle kannetaan pissalle ja sitte takas sisälle. Eka yö meni valvoessa ku puolen yön aikaan iski jo kivut ja olin itkevän neitin vieressä lohtuna yön. Viime yönä nukuttiin vielä tytsin kans olkkarissa, että Kaitsu saa etes nukkua ja nyt herättiin neljän aikaan itkemään vähä. Nelisen tuntia riittää kipulääkkeistä apua, mutta niitä saa antaa vaan kaheksan tunnin välein. Päivällä annetaan toistaki kipulääkettä ja antbioottia, joten päivä menee nukkuessa, mutta välillä näkee, että tytsiin sattuu. Vaan ku ei voi ite tehä mitään. Jospa se tuosta vähitellen paranee. 20 hakasta on masussa, pitkä leikkaushaava mutta näyttää onneks ihan hyvältä. Kauluria ei oo käytetty ku yöllä jonku aikaa, ei onneks haava jaksa vielä kiinnostaa ku asentoa vaihtaessa yrittää joskus vähä päästä nuolemaan. Yölläki otin kaulurin pois ku heräs kipuihin, ei tarvi kärsiä vielä senki kans ku hankala löytää nukkumisasentoja torvi päässä.

Kotosalla ollaan siis oltu koko viikko. Eilen kävin vetämässä cycle tuurauksen, Kaitsu tuli samalla ruokikselle kotiin potilaan kans. Tänään ei oo tuuraus vasta ku illalla. Katotaan joko huomen aamulla jätetään potilas yksin jumpan ajaksi vai onko Kaitsu kotona aamun.

Nyt on ollu aikaa miettiä jumppia. Tytsi saa rauhaa nukkua ja toipua. Saas nähä millon kivut rupee vähenemään. Että tämmöstä täällä tällä kertaa.

Käärmeitä ja muita tapahtumia.

 Vauhdikas viikko takana taas! Jos vaikka tällä viikolla vois hengähtää, vaikka tuurauksia onki paljo ja lauantaina vielä Zumba Gold koulutusta.

Kaitsu nautti viikon Dallasin maisemista, kaikenlaisia petoja siellä tuliki vastaan. Onneks noita jokirottia ei täällä näy, en haluais tommosen kanssa tulla vastaan pimeellä lenkillä, sen verran isoja otuksia nuo on. Nuo lehmät taitaa olla keinotekosia :) En tiiä näkykö siellä Southfork Ranchillä JR:n maisemissa lehmiä.

Keskiviikon cycle eli spinningnäyte meni hyvin ja pääsin heti torstaina tekemään ekan tuurauksen. Porukka oli yllättyny, kun kuuli että on mun eka cycle, joten ilmeisesti meni ihan mukavasti :) Tällä viikolla on sitte kaks tuurausta otettuna jo, katotaan miten nuo viikon kuus jumppaa menee.

Neitiki sai vähä vaihtelua elämäänsä kun keskiviikkona käytiin ensin pitkästä aikaa Blue Sky:n poluilla oravia kattelemassa, sen jälkeen kaupassa ja sitte vielä Tiina tuli hakemaan neitin tyttöjen kanssa puistoilemaan. Menin iteki sitte perässä puistoilemaan, siellä pupujen jälet kiinnosti kovasti ja kyllä nukutti sitte loppupäivän ja vielä seuraavanaki päivänä :)
Torstaina saatiin Kaitsu vihdoin kotiin! Neitin mökötys ei kyllä hirveesti helpottanu. En tiiä mikä sitä nyt vaivaa, kun haluaa nukkua ja tänäänki meni aamuruuan jälkeen takas nukkumaan eikä ois millään lähteny ulos. En tiiä tiesikö, että sielä on märkää ja rupee satamaan vai mikä meijän pientä nyt oikeen vaivaa...



Muuten täälä on taas sattunu ja tapahtunu
kaikenlaista. Perjantaina päivällä törmättiin taas meijän lähinyppylällä kalkkaroon. Päästin neitin normaalisti polulla ja sitte katoin että mitä se haistelee. Tuli kiire komentaa se takas ku hoksasin että käärmehän se siellä. Onneks totteli heti eikä käärme purru, se vaan käänty ja jäi kalisteleen pyrstöönsä siellä. Taas kerran läheltä piti tilanne. Sain kaverilta vinkin koulutukseen, missä koira oppii pelkäämään käärmeitä. Pitäis varmaan käydä semmonen, halpa henkivakuutus Viiville.

 Perjantaina minä pääsin nauttimaan herkkuillalista Suominaisten seurassa Suomitalolle. Hyvää ruokaa ja seuraa oli! Sillä aikaa Kaitsu nuorena poikana päätti harrastaa neitin kanssa agilityä huonoin seurauksin... Kaitsu hyppäsi betoniaidan yli, mutta löiki säären aitaan ja kaatui aidan päälle. Nyt sitte ei toinen reisi taivu, joten känkkäilee täällä menemään ihan rampana. Minä oon sitte jatkanu tuota lenkkeilyä neitin kanssa. Lauantaina käytiin koko porukalla Black Mountainilla, me Viivin kans viiletettiin tuolla polulla ja Kaitsu käveleskeli ylhäällä. Sunnuntaina Kaitsu ja Viivi kävi uudestaan käveskeleen tuolla ylätasanteella.

Lauantaina hyödynnettiin Museo helmikuun antia, jollon pääsi moniin museoihin puoleen hintaan. Mentiin Balboa parkkiin ja käytiin pienoisrautateita ihastelemassa. Mukavannäkösiä vekottimia, isot radat tuolla oli, paljo junia ja junan ohjaajia.

Sunnuntaina käytiin sitte kattelemassa asuntoja. Jos löydettäis joku halvempi vaihtoehto sopivalla etäisyydellä ja mukavien lenkkimaastojen varrella ku taas nostavat vuokraa satasella. Katotaan nyt miten käy.  Sen jälkee ajeltiin vielä Mission Valleyhin kattomaan silmälaseja. Ei vieläkään löytyny parempia, joten kai mä otan nuo ensimmäisenä vastaan tulleet lasit, jos vaan vielä löydän ne tuosta meijän kaupasta. Saas nähä millon sitä kerkee niitä käy kattomassa. Tänään pitäis harjotella uutta kickbox ohjelmaa, jos huomenna sais sen otettua mukaan.

Mutta ensin viemään verolappuset Kaitsulle ja sitte harjottelemaan! Helmikuun viimenen viikko lähti nyt!

Kohti kotimatkaa!

 Illalla kierrettiin vielä Flagstaffia ja käytiin syömässä. Herkullinen kanapasta ja vielä upeempi suklaamousse täytti mahan :)

Hieno vanhannäkönen kirkko oli keskustassa. Muutenki tuo keskusta oli mukavan pieni ja viihtyisä, paljo vanhoja rakennuksia.

 Aamulla oli sitte kotimatkan vuoro! Vähän eri reittiä ajeltiin, ihan pikkuteitä tämän maan mittakaavan mukaan eli vaan yks kaista yhteen suuntaan ja varmaan sata kilometriä semmosta ylös alas heitävää serpentiinitietä. Mutta niin vaan pysyttiin tiellä munki ajotaidoilla :)

Ruokaa napattiin ränsistyneestä kaupungista ja pysähdytiin puistoon syömään. Aika köyhän olonen paikka, paljo rakennuksia tyhjillään vaikkei ne ollu etes vanhoja.

 Matkan varrella oli hiekka-aavikoita joilla oli tosi paljo mönkijöitä, rantakirppuja ja mopoja ajelemassa. Mahtaa olla kuskilla hiekkaa joka paikka täynnä, sen verran pölyävää hommaa tuo näytti olevan.

Ruuhkaa ei tuolla puolen Diegoa tuntunu olevan, joten kotiin saavuttiin ennätysajassa 9 tunnissa. Matkaa oli reilu 700 kilometriä. Kyllä nukutti hyvin omassa sängyssä koko porukkaa :)

Mutta nyt on sunnuntain päiväkävelyn aika! Aamu kulu skypellä Suomeen jutellessa ja sitte kävin vähä harjottelemassa cykleä. Nyt ois sitte vielä kotihommien vuoro, saa nähä kerkeekö sitä aurinkoa ottamaan muuten ku tuolla kävelyllä. No onhan tässä aikaa vielä :)

Grand Canyon kutsuu!

 Seuraavana aamuna käytiin pikkupakkasessa juoksuttamassa tytsiä hotellin lähellä pikkumetsikössä. Sen jälkeen hotellin aamiainen ja suunta kohti Grand Canyonia. Matkaa hotellilta Flagstaffilta kanjonille oli n. 100 kilsaa.

 Matka alko metsämaisemien keskellä, viimeset lumiläntitki kerettiin näkemään. Edellisillan tarjoilija sano, että tämä vuosi oli vähä sateinen ja sitä myötä siis vähäluminen. Vuorilla lunta vielä oli vähä enemmän. Vähän matkan ajelun jälkeen vuoret väisty ja tilalle tuli ruohikkotasankoa.

 Perillä Grand Canyonillä alotettiin porukalla näköalojen ihastelulla South Rimmillä. Sen jälkeen Kaitsu lähti bussilla eri paikkaan, josta pääsi polkua pitkin kipuamaan alas kanjonia ja me jäätiin tytsin kanssa tutustumaan tuossa reunalla kiertävään polkuun ja sen näkymiin.

 Komeet oli maisemat ylhäältä eikä yhtään käyny kateeksi, ettei päästy käveleen tuota pientä polkua alas kanjoniin. Sinne ei saanu viedä koiria eikä mun polvi ois tuota alasmenoa varmaan kauaa kestänykään.

 Ei voi ku ihmetellä, että mistä noin hurja kanjoni oikeen on syntyny. Kävin Kaitsua ootellessa kattomassa visitor centerissä, että oisko siellä ollu historiatietoa kanjonista, mutta ei siellä kerrottu mikä tämän oikeen on tehny. Pitäis käydä netistä kattomasta kun kerkeää. Kolmisen tuntia tallusteltiin tytsin kanssa reunaa ennen ku Kaitsu tuli reissultaa ja lähettiin takas kohti hotellia.

 Paluumatkalla piipahdettiin vielä auki olevassa laskettelukeskuksessa matkan varrella. Siellä oli paljo porukkaa laskemassa vielä. Löytypä sieltä Suomen lippuki liehumasta muiden lippujen seasta! Sitte paluu hotellille ja sopivasti jäi vielä aikaa tutustua Flagstaffiinki.

 Neiti nautti Grand Canyonin nähtävyyksistä, mutta ehkä kuitenki vähä enemmän siellä näkyvistä pupuista :)

Sedonan läpi kohti Flagstaffia!

 Matka jatku kohti pohjosta hienoista maisemista nauttien. Camp Verdessä käytiin kattomassa Montezuma National monumettia. Se piti sisällään 100-1300 luvulla kallioon rakennettuja asuntoja. Vielä oli selvästi näkyvissä seinät ylhäällä kalliossa ja alempana näky huoneitten rajat, seinät oli aikojen saatossa hävinny. Rakennelman nimi tulee siitä, että noitten luultiin alunperin olevan Azteekkien tekemiä, vaikkei näin olekaan. Joskus 1400 luvulla rakennukset oli hylätty ja asukkaat siirtyneet paremmille seuduille.

 Viivi ois innokkaasti jahdannu alueella asustavia oravia :)

 Seuraavaksi matkan varrelle tuli Sedonan kaupunki. Itse kaupungissa ei pysähdytty, mutta ennen kaupunkia ihasteltiin hienoja punaisia kivi/hiekkamuodostelmia.

Käytiin myös kahden kallion väliin rakennetussa kappelissa.


















Sedonasta matka jatku kohti Flagstaffia. Hienot metsämaisemat ympärillä, pitkä matka joen vartta kunnes noustiin taas korkealle vuorelle. Nähtiin siellä jonkunen läntti luntakin, kevättä elettiin tuollakin.

Lopulta tultiin perille hotelliin ja sitte oliki taas iltakävelyn aika.

 

 

 Kävelyn jälkeen oli taas aika syödä jotain, joten lähdettiin Flagstaffin keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Päädyttiinki tosi hyvään ravintolaan, josta sai herkullista ruokaa. Muutama rakennus vilkaistiin samalla, ennen ku nukkumatti kutsui kohti hotellia.

Ja nyt kutsuu taas iltalenkki, joten tarina jatkuu huomenna :) Tänään ohjelmaan kuulu kickboxia ja pari tuntia tennistä. Oli kyllä mukava pelata pitkästä aikaa, nyt jännitetään mitä polvi tykkäs touhusta. Iltapäivällä kävin vielä salilla reenaamassa cykleä. Niin se launtai taas katosi johonki. Jos huomenna kerkeis ottaan vähä rennosti, aamulla alotan taas cykle treenillä, mutta sitte vois vaikka ottaa aurinkoa ja käydä altaalla, lämpöä kun riittää edelleen melkeen kolmekymmentä astetta Santa Anan lämpimien tuulien ansiosta. Ei siis viivin kans päästä mihinkään päivällä. Ens viikolla onneks pitäis vähä viiletä.

Matkalla kohti Grand Canyonia!

 Niin se reissu on taas takana. Torstaista sunnuntaihin reissattiin ja nyt on sitte tämä viikko menty pää kolmantena jalkana koko ajan, mutta jospa nyt kerkeis runoilemaan vähä tarinaa reissusta ennen ku kokonaan unohtuu.
Aamulla lähettiin koko porukalla, suuntana Phoenix. Matkalla nähtiin taas  erilaisia maanviljelysmaita, salaattipeltoja, lehmiä ja vaikka mitä. Toisaalta matkaan mahtu myös isoja vuoria, monennäkösiä, paljaita, pikkukivien peittämiä ja vaikka mitä muuta. Ruuhkaa ei onneks ollu ja päästiin kohtuu nopeesti pieneenb Yuman kaupunkiin ensimmäiselle hengähdystauolle.

Eväsleivät ja salaatti syötiin porukalla Coloradojoen varrella kivassa pienessä puistossa. Viiviä houkutteli uiminen, mutta ei päästetty sitä läträämään kuitenkaan.

Sitte piipahdettiin vanhan vankilan pihalla ja tutustuttiin kaupungin keskustaan. Kivannäkönen pieni keskusta yhden kadun varrella. Muutamia pieniä putiikkeja yhdellä sivukadulla ja elokuvateatteri ja saluuna.

 Yumasta matka jatku kohti pohjoista. Kaitsu kävi tutustumassa yhteen aavekaupunkiin, koiria ei alueelle saanu viedä joten me jäätiin Viivin kans ulkoileen helteeseen. Kymmenen kilometriä pölyävää hiekkatietä voi hylättyyn kaivoskaupunkiin. Castle Domessa alotettiin kaivamaan hopeaa 1864 ja se jatku vuoteen 1979 asti. Sen jälkeen kaupunki tyhjenä ja on ollu tyhjillään siitä asti. Tuntuu ihan hullulta, että toimiva kaupunki noin vaan hylättiin. Siellä oli kauppoja, saluuna, sheriffi, kirkko, postitoimisto ja vaikka mitä muuta. 

 Olihan siellä upeita kaktuksiaki matkan varrella :)

Aavekaupungista matka jatku kohti Phoenixiä. Pimeellä saavuttiin perille, joten ei paljo maisemia päässy katteleen. Mentiin hotellille, käytettiin Viiviä lenkillä ja sitte oli tarkotus lähtee ulos syömään. Mutta jäi haaveeksi kun neiti päätti ensimmäistä kertaa meijän reissausten aikana ruveta haukkumaan ku se jäi yksin. Ilmeisesti jäi kaipaamaan iltalenkkiä ruuan jälkeen, vaikka ennen ruokaa pääsiki jo kävelylle. Eipä sitte auttanu ku ottaa tytsi kyytille ja lähtee hakeen jotain syötävää hotellille.Mutta päädyttiin sitte pitsaan. Ei ollu mitään maailman parasta, mutta kyllä sillä nälkä lähti.

Aamulla sitte aamupuurot hotellilla ja aamulenkki läheisen puiston ympäri. Sitte jännitettiin suostuuko tytsi jäämään hotellille meijän kaupunkikierroksen ajaksi, mutta hyvin se tällä kertaa jäi hotellille nukkumaan. Me piipahdettiin Phoenixin keskustassa mutta siellä ei kyllä paljoa ollu näkemistä.  Pari historiallista rakennusta, iso messukeskus ja sitte pelkkiä liikerakennuksia. Ei etes kauppoja eikä oikeen ravintoloitakaan. Joten äkkiä oli Phoenix kierretty. Sitte oliki aika jatkaa matkaa eteenpäin!

 Ja nyt on aika lähtee neitin kans iltalenkille. Kaitsu lähti eilen Dallasiin viikoksi työreissulle, joten me tytsin kans pyöritetään jumpat sun muut kaksistaan. Pari tuurausta tuli nyt loppuviikolle ja tänään oli fysioterapia, joten kiirettä on pitäny ja neiti parka joutunu oleen yksin. Eikä oo kerenny sitä pyöräilyohjelmaan harjotella niin ku oli ajatus, mutta jospa sitä jossain välissä ennen keskiviikkoa kerkeis, keskiviikkona sovin näyttäväni sen pomolle, jos se vaan on paikalla.