Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

torstai 11. syyskuuta 2014

Hellettä piisaa!

 Taas kerran viikko vierähti kuumissa tunnelmissa, kolmessa kympissä huidellaan koko ajan. Viime viikolla kerkesin shoppailemaan ja jotain löytyki. Homma jatku vielä sunnuntaina, mutta huomenna pitäis vielä keritä kierteleen kauppoja.

Lauantaina aamu alku poikkeuksellisesti parin tunnin tennisharjottelulla ja sen jälkeen suunnattiin kattomaan keskustan lähellä olevaa North Park kaupunginosaa. Kaitsu teki levylöytöjä kirpparista ja levykaupasta ja mä piipahdin kampaamo/meikkikauppaan jo ostin kynsilakkaa ja hiusjuttuja :)  Ihan eri tyyppinen kaupunginosa taas ku monet muut.

Välipalaksi napattiin herkullinen nautahapankaalileipä yhdestä Delistä ja käveltiin puistoon syömään. Olusella piipahdettiin ja sitte suunta takas kotiin.

Sunnuntaina shoppailua ja kotona oloa. Tää viikko on ollu jo vähä helpompi, ei oo ollu ku neljä omaa jumppaa joten aikaa on jääny vähä auringonotolleki. Ja yhtenä aamuna tennistä.








Eilen Kaitsu tarvi autoa, joten se heitti mut iltasella jumppaan ja mä pyöräilin sieltä kotiin. Niin mä hengissä selvisin pimeestä 16 kilometrin pyöräilystä kovassa liikenteessä. Eiköhän tuota joskus uskalla kokeilla mennä ja tulla pyörällä, nuo mäet vaan tahtee viedä puhdin pois ja ku pitäis vielä sielä jumpassaki jaksaa :) Kaitsu kävi sitte kattomassa Duran Duranin musiikkivideota leffateatterissa.

Tänään oli vuorossa helleilman parituntinen pyörälenkki. Onneks tuuli viilensi vähä menoa. Nyt sitte auringonottoa taas :) Ens viikolle luvataaki sitte jo melkeen 40 astee lämpöjä, joten sitte ei varmaan tarvi nenää ulos pistää... Aamusella "pelastin" yhen Viivin näkösen cockerspanielin aamulenkiltä. Tuli meitä vastaan ja lähti mukaan. Koitin soittaa pannan numeroon, että mistä herra on lähteny, mutta ei vastattu. Päätin sitte ottaa karkulaisin Viivin hihnaan ja Viivi sai katella polkua irrallaan niin ku ennenki. Onneks meitä sitte tuli koirulin omistaja vastaan. Kuulemma tulee yleensä lopulta perässä vaikka jää luuhaamaan mutta mistäpä minä oisin voinu tietää. Pelkäsin, että seuraa meitä tielle asti ja jää vielä auton alle.

Iltasella meen kattomaan oudolle kuntosalille joskos pystyisin tuuraamaan heidän jumppia. Nyt ois jumppia tarjolla ovista ja ikkunoista, pari tuntia olis ollu tyrkyllä Crunch salillaki missä kävin aikasemmin esittämässä kykyjäni, mutta olivat niin kaukana, etten mä sinne lähe ku lähempänäki kerta on tunteja.

Viikonlopulle ei oo vielä mitään suunnitelmia, katotaan mihin nenä näyttää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti