Toinen päivä piti sisällään sadetta ja aurinkoa. Kaurapuuron jälkeen lähettiin ajelemaan kohti Hanaa, saaren toisessa päässä olevaan kylää kohti. Matkalla oli surffareitten suosima ranta, jossa oliki paljo aalloista nauttijia. Ja edelleen komeita maisemia merelle :)
Matkalla pysähdyttiin Twin Fallssilla, mutta jätettiin tämä pienempi vesiputous välistä, ku sade oli tehny tiestä semmosta lillua, ettei sinne ollu sandaaleilla asiaa eikä vielä tässä vaiheessa viititty lähtee enempää patikoimaan vaelluskengilläkään. Noita ananasta, kookosta ja muita hedelmiä myyviä kojuja oli koko matkan varrella, mutta jätettiin herkut maistelematta. Banaanileipä houkutteli kyllä, mutta seki jäi.
Matkan alkupuolella nähtiin peltoja ja sokeriviljelmiä, mutta aika äkkiä maisema muuttu sademetsän näköseksi, pieniä vesiputouksia ja vehreitä puita. Näin talvella ei näkyny paljo kukkia, mutta keväällä ja kesällä niitäki ois varmaan enemmän.
Kapee mutkanen tie vei aina vaan ylemmäs. Matkan varrella oli yli 50 siltaa, joihin mahtu vaan yks auto kerrallaan. Onneks ei aamulla ollu vielä alastulijoita :)
Hanassa etsiskeltiin ruokapaikkaa ja päädytiin mainosten houkuttelemana Koki beachille syömään. Siellä heppu möi ruokaa salaatit kylmälaukussa ja erilaisia lämpimpiä ruokia folioastioissa. Vähän jännitti miten turvallista evästä ne on, mutta tosi herkullista ruokaa oli molemmilla eikä saatu mahavaivojakaan :) Syödessä ihasteltiin merta ja kallioita, taas kerran :)
Sitte jatkettiin vielä vähä matkaa kohti vaellusreittiä ja isoa vesiputousta.
Ei muuta ku vaelluskamppeet päälle ja Pipiwai polkua pitkin Waimoku putousta katsomaan. Kyllä oli taas matkan varrella ihmeteltävää, jättipuita, bambumetsää ja lopulta itse vesiputous. Pari tuntia meni kävellessä, ensin ylämäkeen ja sitte alamäkeä takas. Sateen jälkeen tuolla oli tosi liukasta mutasta, vaelluskengät oli tarpeen. Toiset sinnitteli ihan olemattomilla sandaaleilla, ihme jos ei kukaan loukannu itteänsä sielä liukastellessa.
Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihastelemassa mustia laavakallioita, jotka tulivuoren purkautuessa vuosisatoja sitte on muodostunu. Musta hiekkarantaki oli jännän näkönen. Sitte oli aika palata takas alas, pimeässä ajamisessaki oli oma jännityksensä! Hotellilla käytiin sitte nauttimassa omasta rannasta ennen nukkumaan menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti