Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

La Mesassa ja Seaport Villagessa

u
 Taas yks viikonloppu takana. Eilen saatiin neitiltä niitit mahasta, joten nyt pääsee tytsi viilettämään poluille ja irrallaan. Lääkäri ja hoitaja kehu miten hyvin haava on parantunu eli hyvin oltiin saatu pidettyä neiti kurissa ilmeisesti :)

Lauantaina käytiin tutustumassa helteisen päivän kunniaksi La Mesan kaupunginosaan. Ihan lähellä Diegon keskustaa tuo on, mutta ei oo ennen tullu käytyä. Positiivinen yllätys. Vanha keskusta oli tosi viihtyisä. Vanha juna, johon pääsi tutustumaan sisälle asti ja paljo kirppareita ois riittäny kierreltäväksi. Kesän ensimmäiset jätskit nautittiin, kookosananas Kaitsulla ja Pecan Praline mulla. Nam :) Keskuskatu oli remontissa, mutta hyvin pääsi kulkemaan. Löydettiin jopa pieni Englantilainen kauppa, joka siis möi kaikkea englantilaista, teetä ja muita herkkuja.
:)
 Sunnuntaina vuorossa oli Seaport Village, siellä oli koko viikonlopun ajan erilaisia esiintyjiä. Kaupungilta käveltiin pitkästä aikaa tuon mukavan puiston läpi, missä hienot suihkulähteet ja vesiallas. Oli kyllä houkuttelevan näkönen, vaikkei vettä tuolla ollu kun ihan vähän.
 Seaport Villagessa oli kahella lavalla ja pitkin rantaa oli taikureita ja muita esiintyjiä.
 Englantilaista jonglööriä/viihdyttäjää seurattiin pitempäänkin.
 Sitte palattiin takas neitin luo. Ens viikonloppuna pääsee toivottavasti tytsiki mukaan, kun ei oo tikit enää haittana. Eilen oli tytsi jo innossaan ku pääsi ekaa kertaa irrallaan iltalenkillä kauko Bläkkärille Kaitsun kans ja tänään hypättiin hirmusesti kiven perässä nyppärillä päivällä.

Mulle meinaa iskee flunssa, vähä yrittää tulla kurkku kipeeksi. Toivottavasti ei iske kunnolla tai menee äkkiä ohi. Polvi kiukuttelee nyt niin, että jos ei mee ens viikolla parempaan suuntaan ni tarvii ruveta jutteleen pomon kanssa mitä noitten jumppien kanssa tehdään, en pysty enää noita kahta vakiotuntia vetämään enää kun en pysty askelkyykkyjä tekemään ollenkaan... Eli ei nyt kyllä hyvältä näytä, jos joudun noista kahesta tunnista luopumaan voi olla että saan luopua samalla koko työstä, kun en saa kahta tuntia viikossa vakiotunteja, mikä on visssiin pakollinen, että saa yleensä tunteja pitää. Aika näyttää miten käy. Nyt peukkuja pidetään uusille kuvioille, saas nähä miten Seijan käy!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti