Tämä viikko onki sitten menny töihinpaluun merkeissä vähän stressaavissa tunnelmissa, ite ei oo tienny mitään ja kaikki muut sairaina. Miten todennäköstä on, että kuudesta yks on lomalla ja neljä sairaana yhtä aikaa? Ois varmaan kannattanu lotota samalla. No, härdelli alkaa oleen toivottavasti ohi näitten oikeitten töitten puolesta ja kohta pääsee taas kärrylle, että missä mennään ja mitä sitä pitäis tehdä. Muuten kiire ja hässäkkä jatkuu, nimittäin tuolla jumpparintamalla. Sunnuntaina oli Oulun naisvoimistelijoitten uusien ohjaajien palaveri ja eilen Kiiminkijokiopiston. Ja siihen välille on mahtunu avainten ja välineiden hakua ja fysioterapiaa ja kaikea muuta jumppiin liittyvää juttua. Ja samalla koittanut harjoitella noita ohjelmia mitä ens viikolla pitäis ruveta vetämään. Huh huh. Ens viikolla pitäis vähä rauhottua, mutta eihän sitä vielä tiedä mitä sieltä puskista ilmestyy. Jos nyt loppuviikon sais keskittyä rauhassa tuon gymstick+venyttely-tunnin miettimiseen. Ens viikolla sitte kuntojumppa ja kehonhuolto ohjelmassa. Ei muuta kun tervetuloa Oululaiset jumppaamaan!
Jaa omat liikkumiset, niitä pitääki vähä miettiä. Viikonloppuna pääsin luistelemaan uudella asfaltilla, rauhallisella tiellä maalla. Olihan se mukava viilettää täysillä ilman, että tarvii pelätä ja varoa millon joku ilmestyy jostain eteen ja joutuu jarrutteleen tai varomaan. Sitte tuli juostua jonku verran ja sunnuntaina kävin pump & combat putken. Se oli kyllä taas kerran mahtavaa. Maanantain attack ei sitte mennykään enää niin kevyesti, mutta tiistaina oli lepopäivä. Saas nähä kerkeenkö tällä viikolla muihin jumppiin ollenkaan. Jos omien jumppien harjottelu menee tänään hyvin, niin perjantaina ois tarkotus mennä taas pump&attack tunneille. Sunnuntaina combat taitaa jäädä väliin äitin vierailun takia. Vähän harmittaa, tulee nyt tuosta useemman viikon mittanen tauko, mutta jospa mä kestän:)
Tällä viikolla on ollu ohjelmassa myös ohjelmaa yhdelle laihduttajalle ja kuulumisten kyselyä. Vielä pitäis puolimaratoonarille tehdä seuraavan kuukauden pätkä ja katsella pyöräilijän syömisiä. Eipähän tuu aika pitkäksi:) Ja kotona pitäis poimia viinimarjat ja omenoita ja porkkanoita ja ja ja ... Muutenkin syyshommat pihalla alkaa kohta nostella päätään. Mutta jospa tämä romaani ois tällä erää tässä, jospahan nyt vihdoin pääsee päivityksissä normirytmiin. Nii ja ettei vallan unohtuisi, metsästyskaveri oli taas kolmessa viikossa kasvanu hurjasti! Tässäpä riiviön kuvia, ilkeilevän luonteen takana piilottelee syliin haluava vauva:) Ja treenivälineenä poitsulla veneen ankkuri, jossa narun päässä kivi. Sitä vedetään pitkin pihaa murinan kanssa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti