Viikonloppuna Arrowheadilla

Niin se vierähti viikonloppu taas. Kaitsu sai siirrettyä maanantaina vapaapäivän perjantaille ja päätettiin lähtee extempore reissulle käymään yks yö Arrowheadilla. Parin tunnin ajelun jälkeen oltiin jo perillä. Tuttuja maisemia jo, kun Big Bearilla on jo pariin kertaa käyty ja viimeksi ajettiin Arrowheadin kautta pois, mutta aina yhtä hienoa on kun kivutaan korkeelle vuorelle.


Mökki oli ihan järven ja kylän vieressä, 1917 vuonna rakennetussa hotellissa. Tai voiko tuota oikeesti hotelliksi sanoa, kun asutus oli enemmän semmosta alppimajatyyliä, osa yksittäisiä ja meillä oli asunto vähän niin ku rivitalossa. Ulko-ovelta noustiin portaat ylös ja huone oli yläkerrassa. Oli poreammeki jopa :)  
Näkymä ovelta oli ku jossain metsässä, pieniä polkuja ja kukkivia pensaita. Tosi tunnelmallinen paikka, mikäs tuolla ois ollu nautiskellessa tunnelmasta pitempäänki.

Perjantaina oltiin hyvissä ajoin perillä ja kerettiin käydä käveleskelemässä Deep creek canyonilla. Oli vaan vähän turhan lämmin päivä kävelylle, eikä neitillä ollu oikeen virtaa niin ei käyty ku puolitoista tuntia. Sama polku mennen tullen eikä tytsiä voinu päästää irti ku polku kulki rinteessä, jonka oikealla puolella kaukana alhaalla meni puro. Mutta komeet maisemat oli! Tuo polku oli osa PCT reitistöä, joka on yli 4000 kilometriä pitkä, lähtee jostain Meksikosta. 150 ihmistä vuodessä kuulemma kävelee tuon koko reitin läpi. Jäis kyllä multa välistä :)
 
Purossa näky polskijoita ja kyllä neitiki kävi siellä viilentymässä polun alussa ja lopussa, missä tuolla puron tasolla oltiin. Muuten polku kulki korkeella, niin ku videosta näkyy.

Iltasella käytiin sitte kävelemässä Arrowheadin Villagessa. Törmättiin taas viime reissulta tuttuu koivuunki, mikä on harvinainen eläjä näillä seuduilla :)
Villagesta mukaan tarttu sandaalit ja Kaitsulle kesäpaita ja syömään päädyttiin Woody's Boat Houseen, jossa oli tosi herkullinen salaattipöytä. Mainostivat, että 60 erilaista ainesta salaattiin ja keittojaki oli kolme. Näitten lisäksi vielä kolme erilaista jälkiruokaa. Kyllä oli herkullinen eväs, varmaan paras salaattibuffet mihin on törmänny. Ruuan jälkeen nautittiin vielä bändistä, The Petty Breakers soitti Tom Pettyn musiikkia. Vähän Nokian kesäjuhlatunnelmaa puupenkeillä istuessa :)

 Sitte oliki neitin iltaruoan ja iltakävelyn aika. Aika huonot mahollisuudet kävelylle hotellin lähistöllä, kun ei missään ollu jalkakäytäviä eikä tien reunustoilla uskaltanu lähtee kävelemään. Uimaankaan järveen ei päässy missään, yksityinen järvi, joten pääsyä rannalle ei ollu. Ihme eläjiä täällä Ameriikassa. Veneilijät saa nauttia järvestä ja ilmeisesti meloa tuolla ois saanu maksua vastaan kuka vaan, mutta ei uimarantaa.




Seuraavana päivänä käytiin aamulenkille Arboretumissa. Sen verran lyhyt lenkki, että kierrettiin kahteen kertaan. Tulipahan maisemat ja eri puitten tarinat kunnolla käytyä läpi. Yllättävä tieto oli, että tietyt puut tarvii tulipalon kehittyäkseen. Palot kuuluu ainaki tuolla seudulla asiaan, luonto uusituu niitten ansiosta ja joittenki puitten siemenet vapautaa vasta palon kuumuuden ansiosta. Tuntuu hullulta, mutta kai se on uskottava.

Komeita puita ja isokäpysiä puita tuolla oli.

Aamukävelyn jäkeen päästiin hotellin aamupalapöytään. Mukava yllätys oli, että tarjolla ei ollu perinteiseen amerikkalaiseen tapaan bageleita, vaan mukakokkelia, jauhelihapihvejä, paistettuja perunoita, paahtoleipää ja muroja. Kyllä noilla sai mahan täyteen koko päiväksi. Aamupalan jälkeen lähettiin sitte ajelemaan kotia kohti maisemareittiä pitkin. Tai ajeltiin pienempiä teitä vaihteeksi ja ihan mukavaa maaseutualuetta tuliki vastaan.



Matkalla saatiin pohdittavaksi myös talon tyhjennys, kun saatiin tieto, että ostajat oli hyväksyny meidän viimesen vastatatarjouksen. Kohta sitä ollaan sitte talottomiaki vielä :)