Seuraavana aamuna käytiin pikkupakkasessa juoksuttamassa tytsiä hotellin lähellä pikkumetsikössä. Sen jälkeen hotellin aamiainen ja suunta kohti Grand Canyonia. Matkaa hotellilta Flagstaffilta kanjonille oli n. 100 kilsaa.
Matka alko metsämaisemien keskellä, viimeset lumiläntitki kerettiin näkemään. Edellisillan tarjoilija sano, että tämä vuosi oli vähä sateinen ja sitä myötä siis vähäluminen. Vuorilla lunta vielä oli vähä enemmän. Vähän matkan ajelun jälkeen vuoret väisty ja tilalle tuli ruohikkotasankoa.
Perillä Grand Canyonillä alotettiin porukalla näköalojen ihastelulla South Rimmillä. Sen jälkeen Kaitsu lähti bussilla eri paikkaan, josta pääsi polkua pitkin kipuamaan alas kanjonia ja me jäätiin tytsin kanssa tutustumaan tuossa reunalla kiertävään polkuun ja sen näkymiin.
Komeet oli maisemat ylhäältä eikä yhtään käyny kateeksi, ettei päästy käveleen tuota pientä polkua alas kanjoniin. Sinne ei saanu viedä koiria eikä mun polvi ois tuota alasmenoa varmaan kauaa kestänykään.
Ei voi ku ihmetellä, että mistä noin hurja kanjoni oikeen on syntyny. Kävin Kaitsua ootellessa kattomassa visitor centerissä, että oisko siellä ollu historiatietoa kanjonista, mutta ei siellä kerrottu mikä tämän oikeen on tehny. Pitäis käydä netistä kattomasta kun kerkeää. Kolmisen tuntia tallusteltiin tytsin kanssa reunaa ennen ku Kaitsu tuli reissultaa ja lähettiin takas kohti hotellia.
Paluumatkalla piipahdettiin vielä auki olevassa laskettelukeskuksessa matkan varrella. Siellä oli paljo porukkaa laskemassa vielä. Löytypä sieltä Suomen lippuki liehumasta muiden lippujen seasta! Sitte paluu hotellille ja sopivasti jäi vielä aikaa tutustua Flagstaffiinki.
Neiti nautti Grand Canyonin nähtävyyksistä, mutta ehkä kuitenki vähä enemmän siellä näkyvistä pupuista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti