Tästä se lähtee!

Kuntojahti jatkuu San Diegon auringon alla, joten juttua tulee elämästä Amerikassa liikunnan keskellä. Jumppaohjaajan hommia toivottavasti jossain vaiheessa myös!

torstai 26. helmikuuta 2015

Elämää potilaan kanssa...

 Tämä viikko on eletty hiljaiseloa kotosalla pienen potilaan kanssa. Lasit on vielä kaupassa ja tiistaina piti hommata tuuraaja jumppaankin, kun saatiin aamulle lääkäriaika enkä tienny kauanko menee ja joutaako auto.

Tiistaina aamulla varmistu meijän epäilys, että tytsin kipee. Se on nukkunu monta päivää ja ollu muutenki vaisumpi ja nukkunu mieluiten makkarissa. Tiistaina nähtiin sitte pehvakarvoissa eritettä, mistä varmistu epäilys ja saatiin tytsille lääkäriaika.

Lääkäri varmisti epäilyn eli märkivä kohtutuledushan se oli. Onneks Kaitsu osas epäillä heti oikeen, mulle ei ois tullu moinen mieleenkään...  Vaihtoehtona oli antibioottikuuri, joka ei välttämättä toimi ja vaarana seuraavan juoksun jälkeen suuremmalla todennäkösyydellä sama tulehdus, joten pentuhaaveista huolimatta päädyttiin leikkaukseen. Nyt sitte toivutaan leikkauksesta. Nyt on pari päivää vaan nukuttu. Neiti ei nouse ylös ku syömään. Pihalle kannetaan pissalle ja sitte takas sisälle. Eka yö meni valvoessa ku puolen yön aikaan iski jo kivut ja olin itkevän neitin vieressä lohtuna yön. Viime yönä nukuttiin vielä tytsin kans olkkarissa, että Kaitsu saa etes nukkua ja nyt herättiin neljän aikaan itkemään vähä. Nelisen tuntia riittää kipulääkkeistä apua, mutta niitä saa antaa vaan kaheksan tunnin välein. Päivällä annetaan toistaki kipulääkettä ja antbioottia, joten päivä menee nukkuessa, mutta välillä näkee, että tytsiin sattuu. Vaan ku ei voi ite tehä mitään. Jospa se tuosta vähitellen paranee. 20 hakasta on masussa, pitkä leikkaushaava mutta näyttää onneks ihan hyvältä. Kauluria ei oo käytetty ku yöllä jonku aikaa, ei onneks haava jaksa vielä kiinnostaa ku asentoa vaihtaessa yrittää joskus vähä päästä nuolemaan. Yölläki otin kaulurin pois ku heräs kipuihin, ei tarvi kärsiä vielä senki kans ku hankala löytää nukkumisasentoja torvi päässä.

Kotosalla ollaan siis oltu koko viikko. Eilen kävin vetämässä cycle tuurauksen, Kaitsu tuli samalla ruokikselle kotiin potilaan kans. Tänään ei oo tuuraus vasta ku illalla. Katotaan joko huomen aamulla jätetään potilas yksin jumpan ajaksi vai onko Kaitsu kotona aamun.

Nyt on ollu aikaa miettiä jumppia. Tytsi saa rauhaa nukkua ja toipua. Saas nähä millon kivut rupee vähenemään. Että tämmöstä täällä tällä kertaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti