Autokaupoilla

Niin se taas viikonloppu vierähti. Lauantaina käytiin koeajamassa Fordin Escapea neitin kanssa ja sitte suunnattiin Balboa parkkiin kävelylle. Pyörähdettiin ensin koirapuistossa ja sitte käveltiin mutka polkuja pitkin. Sitte kotiin ruuanlaittoon. Muuten päivä suju oleskellessa ja lukiessa.

Sunnuntaina suunnattiin Escondidoon autokauppakierrokselle. Käytiin kurkkaamassa Kaitsun haaveilemaan mersua ja mun kuolaamia Infinityitä. Infinitystä ois löytyny muuten sopiva auto, mutta isossa autossa oli niin matala takakontti, ettei Viivi ois mahtunu kyytille. Joten se jäi haaveeksi. Pyörähdettiin myös Lexuksen pihassa ja suunnattiin sitte volkkarille. Siellä käytiin ajamassa farmari golffia. Se oli ihan samanlainen auto ku nykynenki, mutta neljällä ovella ja isolla takakontilla. Hyvässä tarjouksessaki vielä, mutta ei se lähteny mukaan. Kun ei tuosta nykysestä autosta saa mitään, ni tuli mieleen, että kannattaako tuota vaihtaakaan... Mazdan viitosta käytiin kanssa kokeilemassa. Ihan kiva auto seki. Mutta siellä meijän golffista ei sais senkään vertaa...

Täällä Ameriikassa tuo autojen ostaminen on tehty harvinaisen hankalaksi ja inhottavaksi.  Täällä tulee heti myyjät kyselemään, että miten voi auttaa ku ilmestyt pihaan. Suomessa joutuu yleensä katteleen pitemään ennen ku kukaan tulee myymään mitään. Täällä voi käydä pyörimässä kattomassa autoja, mutta jos haluat tarjousta ni siinä vaiheessa myyjä kysyy, että ootko sä ihan varmasti valmist ostamaan auton nyt samana päivänä. Ja sitte täytetään jos minkälaista lappusta omasta autosta ja muusta.  Sitte ku lappuset on täytetty katoaa myyjä kysymään managerilta, että minkälainen hinta autolle tulis. Ja tämä toistuu useempaan kertaan, jos et oo hintaan tyytyväinen. Myyjällä ei oo mitään valtaa päättää hinnasta, aina mennään managerin juttusille ja homma jatkus vaikka kuinka pitkään. Varsinki Mazdan myyjästä ei tahtonu millään päästä eroon. Tosi rasittavaa. Suomessa voit käyä kattelemassa ja miettimässä ja uskovat heti, jos sanoo että pitää miettiä. Täälä vaan vänkäävät ja tinkaavat ja  aikaa kuluu hirveesti. Kunnon väsytystaistelua. No, auton vaihto jää mietintämyssyyn.

Iltasella törmättiin taas kojoottiin. Taas sai säikähtää kunnolla. Minä oon joku kojoottimagneetti... Kaitsu on melkeen joka ilta käyny tuolla Nokian pihalla juoksuttamassa Viiviä. Se on hyvä paikka missä yleensä on uskaltanu pitää Viiviä pimeellä irti, kahtelee siellä pupuja ja lintuja ihan innossaan. Eilen ihmettelin, ku se oli niin paljo mun vieressä, yleensä ei vois vähempää kiinnostaa missä mä kuljen. Sitte oltiin jo tulossa takasipäin ku Viivi lähti yhtäkkiä juoksemaan. Mä katoin eka, että se löysi pupun ja menee sen perässä mutta sitte hoksasin, että se onki isompi ku Viivi mitä se ajaa. Sitte tuli kiire huutaa tytsi takas. Yleensä ei tottele ku ajaa jotain mutta ehkä se iteki hoksas ettei se oo pupu. Tai sitte se tiesi sen heti alusta, ku ei haukkunu niin ku pupujen perään. Kojoottiki ajo Viiviä takaa vähä aikaa ku se tuli mun luo ja sinne se jäi tuijottamaan meijän perään ku lähettiin pois ja seurasiki vähä matkaa. Viivi koitti kovasti haukkua sille sitte ku oli narussa mun vieressä. Joka paikassa noihin törmääki.



Tällä viikolla onki lyhyt viikko, torstaina on Thanksgiving eli kiitospäivä eli loppuviikko on vapaata. Kalkkunaa ja jotain vähä erilaista muusia ois meilläki ajatus syödä. Ja synttärikakkukin tarvii tehdä, sopivasti kiitospäiväksi :) Mutta nyt ei pieni känkkäränkkä anna olla koneella, maanantain kunniaksi pitää vähä känkkäillä ku iskä lähti töihin... Kaikki lelut ja puruluut on raahattu mulle ja vähän koitettu känkkäillä. Vissiin aika lähtee pilatekseen Viivin mielestä :)