Aamu alko Big Bearilla perinteiseen tapaan aamulenkillä. Tuttu reitti tutusta hotellista vei läheiselle polulle. Sielläki oli vielä lunta siellä täällä ihasteltavaksi mutta oli myös kevään ensimmäisiä kukkijoita ja linnutki piti semmosta mekkalaa. Ja Viivillä riitti edelleen vauhtia.
Aamulenkin jälkeen käytiin aamupalalla. Perinteiseen amerikkalaiseen tapaan taas kerran bageleita, muroja ja vohvelia. Löyty kuitenki taas pussipuuroa ja hedelmiä kaveriksi, ettei ihan mössölinjalla tarvinnu alottaa. Aamupalan jälkeen mä lähdin shoppailemaan lenkkareita lähellä olevaan sporttikauppaan, missä oli hyvät alennusmyynnit menossa. Ja sain juoksukengät ja zumbakengät ostettuaki, vihdoin viimein. Alkaa entisistä juoksukengistä tulla jo varmaat läpi ja pohja niin kulunu, ettei pidä enää vettä... Ja amerikkalaisia hienouksia näkyi kaupassa, lumipallon teko- ja heittoväline :)
Sitte oliki aika luovuttaa hotellihuone ja suunnistaa kotia kohti. Käytiin vielä kurkistaa miltä viereinen laskettelurinne näytti. Ei tuolla enää laskettelemaan päässy, vaikka vielä pari viikkoa sitte oli ollu vielä ihan hyvä keli. Ei mikään ihme, lämmintä päivällä lähemmäs 15 astetta. Yöllä oli kuitenki ollu vähä pakkasta, auton ikkunatki oli aamulla kuurassa ku lenkille lähettiin.
Evästauko pidettiin penkillä istuen. Tuli todettua, että tämä amerikkalaisten innostus silitellä toisten koiria ei oikeen meille passaa. En tiiä oliko tytsi väsyny vai mikä sitä vaivasi, kun muutama lapsi sitä yritti silittää, mutta tytsi koittia paeta penkin alle ja ärähtiki sieltä vielä. Eihän se muutenkaan vieraista välitä, mutta ei se yleensä niille rupee rähisemäänkään. Lapsia se yleensä kiertää kaukaa ja menee karkuun jos tulevat lähelle. Tarvii vissiin ruveta pyytämään lapsia kylään, josko tuo vielä tottuis niihinki ettei rupee kovin vihaseksi silittelijöille. Lopussa piti jo sanoa kyselijöille, että ei saa silittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti