Big bearille taas!

 Viikonloppureissu taas takana. Lauantaiaamuna lähettiin ajelemaan kohti Big Bearia. Matkalla San Bernardion kohdalla nähtiin mainos Kissin akustisesta keikasta, minne Kaitsuki on menossa ens kuussa.

Lähtiessä oli lämmintä mutta pilvistä. Matkalla vuorta kivutessa päästiin nousemaan pilvimassa yläpuolelle. Pilvien tasolla oli aika villiä ajella :)

Pilvien yläpuolelle ku päästiin, ni saatiin nauttiaki sitte täydestä auringonpaisteesta ja nähtiinpä pieniä väläyksiä lumestakin. Perille päästyä heitettiin tavarat hotellille ja lähettiin kipuamaan Pineknottrailiä pitkin.

Viivillä riitti vauhtia mennen tullen vaikka muille jakaa ja tuntu nauttivan lumestakin pitkästä aikaa.  Eikä kyllä ollu ainut, Kaitsullaki oli lunta ikävä, joten tämä kaksikko mellasti pienissä lumiläjissä sydämensä kyllyydestä, niin kun kuvat kertoo :)

 Matkan varrella oli piknic paikkoja ja tuommonen hieno kumman värinen kääpä oli kasvanu oksien ympärille. Ja muutenkin hienoja maisemia riitti matkan varrella, kummallisia kiviasetelmiä ja jättiläispuita. 

Samaa polkua käytiin edelliselläki reissulla, mutta nyt kivuttiin polku perille asti, Grandview pointista oli hienot näkymät pitkälle.Ilmastaki huomas, että korkealla ollaan. Rupes kummasti hengästyttämään tuo kipuaminen ja kylmäki meinas tuolla huipulla tulla. Kaiken kaikkiaan kolme tuntia meni reissulla. Sitte oltiinki jo valmiita syömään!




Kateltiin sopivaa ruokapaikkaa ja päädyttiin italialaiseen ravintolaan, jonka pastat vois olla parasta evästä Kaitsun toipuvalle mahalle. En saanu friteerattuja mustekalarenkaita ceasarin kanssa, joten salaatin lisäksi otin sitte makkara-paprika pastaa. Kaitsulla oli herkkusieni-pekoni pastaa lihapullien kera. Ja juustokakku jälkkäriksi. Ihan hyvää oli, ei parasta pastaa mitä on syöty, mutta ei huonointakaan. Ruokaa riitti vielä yks annos kotiinviemisiksikin ja sen ansiosta koko auto haisi valkosipulille. Ilmeisesti mun annoksessa ei oltu siitä säästelty ja lisäksi vielä oli leipää valkkarilevitteellä.

Mutta maha täynnä ja kylpyammeessa loikoilun jälkeen oliki sitte hyvä ruveta yöunille. Viiville jäi ilmeisesti vielä virtaa varpaaseen, kun se oli vähän levoton yöllä. Ja hyvin on neitikin kaavoihinsa kangistunu. Ihmettelin, ku se tuli illalla vaan tuijottamaan mua sängyn laidalle, kun ruvettiin nukkumaan. Siinä vähän tuumittuani hoksasin, että neiti koittaa vaan ilmottaa, että ei voi ruveta nukkumaan, kun ei ole petiä. Peti oli huoneen nurkassa, mutta kun tytsi on tottunu nukkumaan mun sängyn puoliskon vieressä, niin ei sitte suostunu muualla nukkumaan. Sitte oli tyytyväinen, ku siirrettiin neitin peti siihen mun viereen :) Noinhan se tekee kotonaki, jos peti on vielä olohuoneessa, rupee vaan tuijottamaan että "palvelija, voisitko hakea mun petin että pääsisin nukkumaan " Kyllä tämä tyttö osaa :)