Potilas talossa!

Nyt on käyty taas potilaan kanssa lääkärillä ja onneks tällä kertaa oli semmonen lääkäri, joka arvasi oikeen syyn neitin masun patille! Ensin meinasi ottaa piikillä näytteen patista ja tutkia sen, mutta päättikin sitte aukasta sen ja tutkia mitä se on syönyt sisäänsä. Tosi rauhallisesti tilanteeseen nähden neiti oli operaation ajan! Täällä ei yleensä omistajat ole lemmikin mukana, mutta en halua etes kuvitella minkälaista Viivillä ois ollu ku uppo-oudot ihmiset koittaa väkisin pitää pöydällä... Oltiin molemman neitin mukana ja kohtuu rauhallisesti neiti oli ku oltiin molemmat rauhottelemassa.

Lääkäri puudutti ensin ja sitte leikkas patin auki. Ja osasi kiinteestä rakenteesta päätellä, että syy oli vieras esine. Ja tosi nopeesti se ilkeä parin sentin mittanen foxtail nimisen kasvin oksa tai siemenkota sieltä löytykin. Ei se oo ihme jos masun patti märki ja vaivas vielä kahden kuukauden jälkeen. Voi ku ois jo ekalla kerralla saatu tuo tohtori Barnes eikä sitä toista jolla ei ollu mitään hajua tuosta. Tämä lääkäri osas epäillä tuota heinää tai viljaa tai mikä tuo sitte oikeen onkaan, oli kuulemma nähny noita ennenki. Näyttää ihan meidän viljoilta noittan kuvien perusteella. 

Yleensä tuo tarttuu tassuihin ja korviin, niin ku Viivilläki yleensä. Mutta ilmeisesti neiti parka oli saanu tuon juoksun aikana laajentuneen pissausosaston kautta tuonne nahan alle. Ei se oo ihme jos neiti on välillä ollu vähä allapäin, kun tommenen piikki on masussa... Siinä on kuulemma väkäset niin ku jossain ongenkoukussa millä tarttuu kiinni.


 Tässä vähän helliä hetkiä neitin kanssa alkuviikolta :) Koitettu pitää sitä hyvänä ja sylissä paljo, ku se on koittanu piiloutua tuonne koppaansa välillä möksöttämään ja ilmeisesti kipuilemaan.

Nyt toivotaan vaan pikaista paranemista tytsille! Haavassa on pari hakasta, jotka pitää käydä otattamassa pois 10 päivän jälkeen. Antibioottikuuri pariksi viikoksi ja haavaa pitää puhistaa aamua iltaa jonku aikaa. Ja lenkeillä köpötellään rauhassa varmaan kunnes tuo paranee. Tai yritetään köpötellä. Siinä sitä tälle energiapakkaukselle onki haastetta...Ja vielä kaulurin kanssa. Eihän tuon kanssa raukka pysty etes haistelmaankaan mitään. Varmaan ihan hyvä, ei kiusaa nuo kotipihan puput liikaa :)  Ei ollu neiti yllätys yllätys oikeen mielissään tuosta kaulurista. Ois heti halunnu nuolla tuota haavaa ja muutenki tuo kaulurin kanssa kulkeminen ei oikeen suju.Nyt simahti nukkumaan, mutta kunhan pitää lähtee pissalle ni mahtaa olla taas melkonen taistelu äitillä eessä että saadaa neiti kulkemaan jotenki etes eteenpäin :) Pyörii ku väkkärä joka suuntaan ku koittaa saaha sitä pois ja aina lattiassa tai jossain muussa esineessä kiinni. Totuttelua vähä.... Ja kunhan tuo puudutus menee tuosta haavasta ohi, niin varmaan vaivaa seki vielä enemmän...

Tän päivän pyörälenkki vaihtu hoitsun ja lohduttajan rooliin. Mutta eilen oliki reipas päivä ku kävin jumpassa ja zumbassa aamulla, crossailin ja polskin iltapäivällä ja sitte lähin vielä iltasella kokeileen uutta zumbaa. Saapahan väsyneet jalat levätä. Kurkkukipu meni ohi, joten toivottavasti se flussa välttelee vielä. Polvi kenkkuilee taas tänään, mutta sille nyt ei mahda mitään.

 Eilen saatiin uudet hienot astiat! Ja retkituolit ja herätyskello, Kaitsu tilaili tavaroita Accenturen palkintopisteillään :) Nyt kelpais laittaa ruokaa vierailleki, vinkkiksi kaikille :)

Ja vielä vähän vauhtikuvia ja maisemia tiistain lenkiltä Hilltopilta Black Mountainilta! Ei lenkillä masun patit oo tytsiä vaivannu :)