Tarinaa viikonlopulta

Maanantai ja kotipäivä! Aamun juoksulenkki on käyty ja tosi kivalta tuntu. Eilisen aamujumppaharjottelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että viisas pitää lepopäivän, vaikkei haluaiskaan. Joten illan combat jäi sitte väliin. Ja ihan viisas päätös se oli. Jalat ja kädet oli aamun jumpassa ihan poikki. Suunnitelin sen ajan ens viikon kehonhuoltotuntia ja keitin monta kattilallista omenia. Ihan rento ja kiva päivä, vieraitakin kävi ja omppupiirakka tuli tehtyä. Ja syötyä myös, sen näkeeki taas naamasta.

Mutta lauantainapa tuli ostettu se pyörä, Rossano se nyt sitte on. Edelleen kehuivat hyväksi, joten sillä mennään. Sinne se jäi lukon ja talvirenkaiden asennukseen, vanhalla mennään liukkaisiin asti. Samalla tuli sitte shoppailtua yks jumppatoppi, Rukan tuulipuku ja Salomonin kengät vaellusta ja syksyn pyöräilyä varten. Ne tuntu kyllä niin omilta jalassa, että oli pakko ostaa. Talvipyöräilykengät on myös saman merkkiset, joten ehkä ne siksiki tuntu omilta. Lyhyt pyöräilylenkki niillä tuli käytyä ja hyvältä ne vaikutti. Eka kävelylenkki voi olla tuskaa, kun tunnetusti jalkoihin tulee rakkoja ja muuta. Mutta jospa ne tottuu.

Jumppaa tullu vähä harjoteltua, tänään pitäis ottaa vielä kenraaliharjotus. Kaupungilla pitäis käydä pienetämässä sormukset ja hakemassa autoon uudet talvirenkaat. Siinäpä se tämä päivä sitte onki, illalla jumppaa ja asiakkaan luona vois katella vähän ruokapäiväkirjaa. Eilen tein taas juoksijalleki harjotusohjelmaa seuraavaksi kuukaudeksi. Hyvin tuntuu juoksu sujuvan, kiva kuulla aina asiakkailta, miten menee. Varsinki näin, kun ne asuu kauempana, eikä kovin usein nähdä. Mutta yllättävän hyvin tuo valmennus onnistuu noinkin.

Tässäpä muuten vielä kuvaa viikon takaa, kun käytiin Kylmälänkylässä ratsastamassa islanninhevosilla, eli issikoilla. Tällä kaverilla piti olla suoja päässä, kun ötökät oli kiusannu sitä niin, että pää oli verillä, kun se oli hangannut itseään. Siksi vähän kumman näkönen kaveri. Kivaa oli ratsastaa taas!