Vauhtiviikkoa joulua odotellessa!

 Viikko vierähti taas niin vauhdikkaasti ettei tosikaan. Mutta kiirettä meinas vähä ollaki. Parina päivän hammaslääkärissä ja tiistaina ensiapukoulutuksessa. Hammaslääkäri oli kyllä mukava enkä oo ikinä saanu hampaan paikkausta viiteen minuuttiin :) Oli kyllä pieni reikä helpossa paikassa, joten seki voi vaikuttaa. Uskaltaa mennä toisteki eikä ollu etes kallista, 55 dollaria. Mutta täällä hammaslääkäri on keksiny hyvän konstin maksimoida tulot. Siellä oli neljä loosia, joissa oli ilmeisesti potilaita. Tarkastuksessa hoitaja otti röntgenkuvat, poisti hammaskiven ja puhisti hampaat. Ku se oli valmis, kävi hammaslääkäri tekemässä tarkastuksen ja sillä selvä. Sama homma paikkauksessa, hoitaja otti vastaan ja laitto kaiken valmiiksi, lääkäri piipahti paikkaamassa ja katosi sitte taas. Ilmeisesti tekee hommia liuhihnalta eli on useempia potilaita yhtäaikaa. Tosi näppärää sanoisin!

Ensiapukoulutus meni kans nopeesti läpi, puhalluspainallus elvytystä harjoteltiin ja AED laitteen käyttöä. Ja perusjutut miten toimia jos näyttää että on joku hätä. Pitää kysyä lupa ennen hoitamista. Ja tietenki täällä painotettiin paljo, että jos hoidat omien kykyjen mukaan, ei sua voida haastaa oikeuteen... Perus amerikkalainen pelko.

Neiti on edelleen väsy ittensä. Nukkuu vaan päivät, näyttää välillä päivälenkille lähtissä siltä, että en kyllä millään jaksais... Mut kyllä se sitte reippaasti menee aina ku vauhtiin pääsee. Ei oo känkkäilly moneen viikkoon kotosalla. Yhtenä päivänä tuli hoidonpuute kesken koneilun, joten tarvi ottaa hoitohetki välissä. Eihän tommoselta ilmeeltä voi kieltäytyä... Näppylöitä on edellee rinnassa ja jaloissa, mutta ei niitä tunnu kutisevan ku aamulla ja joskus muullon.

Eilen oli taas kiirus päivä, ruisleivän leipomista, siivousta ja ruuanlaittoa, siinä välissä koitin väsätä elämäni ensimmäisen piparitalon. Osien liimaukseen ois vissiin ollu parempiki konsti, mutta jäihin nuo lopulta kasaan tuolla sokerikuorrutuksellaki :) Ja vaikka tuo paikallinen molasses, mitä käytin siirapin tilalta oliki aika pahanmakusta, niin ei se noissa pipareissa enää maistunu. Ihan tutun makusia, äitin ohjeella tehtyjä pipareita tuli paikallisista aineksistaki! Muutama ukkeli jäi syötäväksi ennen joulua, talon kimppuun käydään sitte jouluna. Mukavasti tuo joulun tuoksua tuo talo pöydällä. Karvakasakin oli sen aamulla huomannu, kahella jalalla koitti kurotella kohti herkkuhajua kun nostettiin tuo korkeemmalle pöydälle jo eilen varalta :)

Tänään ois sitte vuorossa iltapäivällä zumban jälkeen joululahjakierros. Jos jotain löytäis, etes tuolla neitille jouluksi. Ja joulukonvehdit on vielä hukassa, saa nähä jääkö tämä joulu ilman joulukonvehteja... Täällä ei niitä pahemmin harrasteta.

Mutta nyt kirjaston kautta jumppaan kiireistä päivää kohti!