Pitkästä pitkästä aikaa Kuntojahtaaja palaa kuvioihin!
Kiireinen vuosi takana, nyt alko pitkä kesäloma. Nimittäin Kuntojahti jatkuu San Diegossa, aurinkoinen California kutsui pari päivää sitten.

Pitkä matka alko aamulla yhdeksältä. Koiruuden kanssa matkustaminen tuo omat stressinsä. Neiti tykkäsi olla tilataksissa ja meni ihan nätisti kuljetuskoppaansa lentokentällä. Ei kiljunu perään, niin kun pelkäsin. Viime aikoina kaiken pakkaamisen keskellä Viivistä on tullu läheisriippuvainen, eli joka paikkaan on pitäny päästä mukana. Helsingin kone oli myöhässä, mutta kerettiin hyvin kuitenki New Yorkin lennolle. Sitte oliki pitkä istuminen edessä. New Yorkissa kerkesin käyttämään neitiä vähän ulkoilemassa, ennen kun joutui uudestaan koppaan. Sitte lento Los Angelesiin. N. 24h lentelyn jälkeen päästiin sitte miehen kyytillä autoilemaan Losista San Diegoon. 27 tunnin matkustamisen jälkeen oltiin sitte uudessa väliaikasessa kodissa aamulla neljältä tätä aikaa.

Muutaman tunnin unien jälkeen herättiin uuteen päivään uudessa maassa. Vähän meinas olla pää sekasin, kun ei oikeen uni lennoilla maistunu. Mutta hyvin jaksettiin aamulenkille ja sitte pitiki lähtee viemään tavaraa tulevaan asuntoon ja miettiä mistä hankitaan huonekaluja. Neiti oli ymmärrettävästi väsyny. Ikeasta kateltiin eilen huonekaluja ja pääsinpä kokeilemaan asuntoyhtiön kuntosalia ja uima-allasta. Luksusta, kelpaa mulle :) Näitä ihanuuksia vielä muutama päivä, uudessa kämpässä on vähä pienempi allas ja vaatimattomampi sali. Jumppia on kyllä jo ikävä, jospa huomenna pääsis kokeileen jotain jumppaa, jota täällä on tarjolla. Tänään ois HotJoogaa, mutta sinne ei tänään päästä kumpikaan, ku pitää saada huonekalut tilaukseen, että saadaan muutettua uuteen asuntoon.

Neitiki alkaa tottua täällä oloon. Tässä totuttelua parvekkeeseen:
Vahtii tosin edelleen ku haukka eli en voi vielä lähteä päivisin mihinkään, kun en uskalla Viiviä jättää yksin tähän väliaikaiseen asuntoon. Sitä ei tiiä mitä se keksii kun jää yksin outoon asuntoon. Ei pidä tätä kotina, mutta toivottavasti asettuu nopeasti siihen oikeaan kotiin, että pääsen minäkin liikkumaan ja nauttimaan auringosta. 20 pakkasasteen jälkeen 20 asteen lämpötila on koiralle liikaa, joten ei kovin pitkiä lenkkejä vielä käydä. Saa neiti totutella lämpöön ihan rauhassa, ettei saa mitään lämpöhalvausta täällä. Nukkuu paljon edelleen, lennon stressiä varmaankin.

Itellä ei aikaerosta tullu mitään. Ensimmäinen kokonainen yö meni heti ihan hienosti ja olo on ihan normaali ollu ekan päivän jälkeen. Onneks on hyvät unenlahjat, yleensä menee kuulemma viikko, ennen ku tottuu rytmiin, kun tuo aikaero on kuitenki 10 tuntia eli yö päivällä ja päinvastoin.

Pitäs päästä käymään tuolla läheisessä sporttikaupassa ja kaivella jostain polkupyöräkauppa, niin pääsee sitte heti liikuntaan käsiksi. Nyt mennään vielä vähän puoliteholla, kunnes neitin uskaltaa jättää yksin. Miehellä niin pitkiä päiviä, ettei iltasellakaan pääse mihinkään. Mutta jospa se tästä helpottaa. Ihan kivalta täällä vaikuttaa. Raejuusto ja kaurapuuro on oikeen hyvää, mutta rahkaa ei mies ollu kaupasta vielä löytänyt. Jospa tässä iteki pääsee ruokakaupan ihmeellistä maailmaa tutkiskelemaan. Vaaleiden leipien tilalle pitäis saaha leivottua jotain syötävää, kun vaan löytää ensin jotain aineksia. Uunit, mikrot ja jääkaapit täällä on valtavia, samoin kaikki ruokapakkaukset. Maito 4 litran pullossa, lihaa n. kilon paketissa jne. Mittayksiköt pitäis varmaan opetella, täällähän ei senttejä, metrejä, kiloja tai etes celsiuksia tunneta. Jospa ne oppii jossain vaiheessa. Samoin ku englannin puhuminen on aika ruosteessa. Jospa se sieltä vielä tulee, kun enemmän joutuu sitä käyttämään.

Kiva kuntosali jumppineen on hakusessa. Bodycombattia alkaa oleen jo ikävä :)

Mutta tässä tällä erää. Kuntojahtaaja raportoi tästä eteenpäin elämästä San Diegossa. Koiran kotiäitinä toistaiseksi :)