Niin se viikonloppu oli ja meni. Tuntuu, ettei saanu mitään aikaan mutta toisaalta, mummon asunto saatiin tyhjennettyä ja ja samalla vimmalla siivoilin sitten vähän omiakin kaappeja. Se viimevuotinen juhannussiivous ois tarkotus tehdä tällä viikolla:) Sunnuntai menikin sitten liikkuessa, pitkästä aikaa kävin stepissä. Ja pumpissa myös, sali kun jäi viime viikolta väliin. Jos tällä viikolla uus yritys sen suhteen.Niin ja pidinhän mä parin kierroksen verran taas sitä davenportin jumppaa. Edelleenki aika rankkaa, jos multa kysytään...
Eilen vielä jaksoin käydä combatissa, mutta illalla sain vieraakseni kurkkukivun, joten voi olla, että liikkuminen tarvii laittaa taas jäihin. Huonosti nukutun yön jälkeen meinasi tuo työmatkapyöräilykin viedä voimat. Pitää miettiä, pitäiskö sekin jättää huomenna välistä. Viime viikolla ei oikeen kerenny liikkumaan ja nyt ku ois aikaa ni flunssa estää hyvät suunnitelmat. Vähän meinaa tympiä, mutta onneks näitä flunssia ei meikäläisen yleensä tarvi sairastella kuin pari kertaa vuodessa. Toiset kun sairastaa vähän väliä. Nyt olis tosin muutakin tekemistä kuin sairastaminen, mutta minkäs teet. Ja sairaanahan ei tietenkään kannata liikkua. Pelottelu sydänlihastulehduksesta ja muista sivutaudeista ei varmaankaan ole tuulesta temmattua.
Lueskelin jostain lehdestä Antti Heikkilästä, oiskohan ollu Kalevan lauantailiite tai joku vastaava. Tuttu kaveri jo aiemminkin, karppaukseen on tullut perehdyttyä jonkin verran ja hänen ruokakirjojaankin on tullut lueskeltua. En kyllä ymmärrä muiden lääkärien asennetta karppausta kohtaan.Tosin luulen, että
puolustajia löytyy myös lääkäreidenkin riveistäkin. Toisaalta en ihan täysin allekirjoita voin ja kerman käyttöä ruuanlaitossa, vaikka tiedänkin ihmisiä, jotka ovat laihtuneet niilläkin. Niin kuin aiemminkin olen todennut, jokainen laihtuu itselleen sopivalla tavalla. Itse en karppaukseen kykene, sillä pari palaa ruisleipää ja pullat ja suklaat sillon tällöin kuuluvat olennaisena osana minun elämää ja niistä kieltäytyminen olis täyttä tuskaa. Mutta perunaa ja riisiä ei kyllä ole ikävä, kasviksista tehdyt laatikot ovat paljon parempia. Makaroni on ollut pienestä pitäen herkkuruokaani, joten siitäkään en täysin ole valmis luopumaan, mutta nykyään sitä tulee syötyä harvoin, aina tummana versiona ja silloinkin puolet makaroneista korvaan kasviksilla. Ja täytyy sanoa, että kun toissa viikonloppuna tein lohilaattikkoa pastasta sekä samaista laatikkoa parsasta oli parsaversio parempaa:) Kaikkeen tottuu jos haluaa, mutta toisaalta kaikkeen ei ole pakko tottua:) Mutta nyt lämmintä teetä kurkkukipua lievittämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti