Mulla on jääny varmaan joku tärkeä geeni aktivoimatta, kun ei mua kiinnosta kuninkaalliset häät, euroviisut tai jääkiekko ja sen myötä saatu voitto. Onnittelut tietysti Leijonille, mutta en silti voi ymmärtää minkälaisen härdellin kaikki tuommoset saa aikaan. Toisaalta välttelenhän minä muutenki kaikenlaisia massatapahtumia ja kuljen muutenkin oman pääni mukaan, enkä massan mukana. Sallittakoon tämä erilaisuus minulle. Ihmettelen tosin, että ryhmäjumppatunnit kuitenkin tuntuvat mukavilta. Aiemmin jumppailin mieluummin kotona, mutta kerran jumppaan uskaltauduttuani en jättäisi viikkoakaan väliin. Kaikkeen tottuu ilmeisestikin niin kun tässä on viime aikoina joutunut toteamaan monessa asiassa:) Ehkäpä jossain vaiheessa opin jääkiekko tai viisufaniksikin:)

Laskeskelin tuossa, että kevät kuluu juhlien ja herkkujen parissa erittäin lahjakkaasti. Saa siinä haaveilla kesävaatteisiin mahtumisesta ja laihdutuksesta, kun pääsiäsen ja vapun jälkeen on juhlittu äitienpäivää, tänä viikonloppuna oli illanistujaisia herkkuineen ja syntymäpäiviä, synttäreillä jatketaan myös huomenna ja muistelen, että muutamat juhlinnat syömisineen on vielä tulossa. Näin taitaa mennä monella keväisin. Haastavaa onkin pysytellä juhlan keskellä kohtuudessa herkkujen suhtaan ja välttää herkkuputkeen joutumista. Yksi päivä herkuttelua ei vielä kaada laihdutusta, mutta useampi päivä viikossa alkaa hyvin torpedoida suunnitelmia ja kääntään laskusuunnan nousuun. Mutta juhlien aikaan juhlitaan ja muina aikoina voi sitten kiristää, se on minun mottoni. Yleensä noita juhlia ei kuitenkaan liian usein ole. Elämästä tulee nauttia! Vaikka sitten niiden muutaman ylimääräisen kilon kera. Tosin kyllähän se masentaa aamulla huomata keränneensä viikossa kilon ylimääräistä massaa. Tosin, nestettähän se on hiilariturvotuksen muodossa, mutta ärsyttäähän se silti. Ja puntarille menemistä ei voi jättää välistä, vaikka tietää mitä se sanoo, minkä takia ja tietää miten se lukema ärsyttää. Tyhmästä päästä kärsii koko ihminen:)